Kivunlievitys ja hallinta ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja jälkeen
Synnytys on vanhemmille ainutlaatuinen ja huippuhetki elämässä. Lapsen odottaminen on jännittävää, mutta voi tuntua myös pelottavalta, varsinkin jos et tiedä mitä odottaa. Kaikki olemme kuulleet, että synnytys sattuu – mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Tässä artikkelissa jaamme tietoa erilaisista menetelmistä, joilla synnyttäjä voi hallita synnytyskipua.
Kipu on hermoston tapa viestiä, että keho kokee vahingoittavaa tai voimakasta ärsykettä. Sairauksien tai vammojen yhteydessä kipu koetaan yleensä oireena. Urheilijat puhuvat usein "hyvästä kivusta" ja "pahasta kivusta". "Paha kipu" johtuu liiallisesta rasituksesta tai vammasta, mutta "hyvä kipu" on kehittävää – se on se "polte", jota urheilijat tuntevat rakentaessaan lihaksia. Synnytyskipu muistuttaa enemmän tätä "hyvää kipua", mutta siinä on myös omat erityispiirteensä.
Mitä synnytyskipu on?
Aivan ensiksi – tätä ei voi liikaa korostaa – jokainen nainen on erilainen, ja jokainen synnytys on ainutlaatuinen. Kun raskaana oleva menee synnytykseen, hänen fyysiset, henkiset ja emotionaaliset olosuhteet vaikuttavat kokemukseen ja sen merkitykseen. Siitä lisää myöhemmin. Kaikissa synnytyksissä on kuitenkin yhteistä, että keho pyrkii siihen, että lapsi siirtyy äidin kehon ulkopuolelle ja syntyy maailmaan omana itsenään.
Kun vauvan on aika syntyä, synnyttäjän kohtu alkaa supistua rytmikkäästi ja toistuvasti. Supistukset lisääntyvät vähitellen tiheydessä ja voimakkuudessa vauvan laskeutuessa lantioon ja kohdunkaulan häivyttyessä ja laajentuessa (ohuuntuessa ja avautuessa). Kun kohdunsuu on täysin auki, 10 cm, kohdun voimakkaat supistukset – kehon vahvin lihas – puskevat vauvan pään – suurimman ja kovimman osan – kohdunsuun, emättimen ja hävyttimen läpi maailmaan. Kun pää on ulkona, muu vartalo seuraa helposti.
Vastasyntyneen vauvan pään ympärysmitta on keskimäärin noin 35 cm, mutta tässä vaiheessa kallon luulevyt ovat pehmeitä ja joustavia – niissä on viisi levyä, joita yhdistävät saumat kuitukudoksesta; niiden ansiosta levyt voivat liikkua ja limittäytyä synnytyksen aikana. Magneettikuvauksissa on havaittu, että vauvan kallon muoto on pyöristynyt ennen ja pian synnytyksen jälkeen, mutta synnytyksen voimakkaassa paineessa pää litistyy ja pitenee liikkuessaan synnytyskanavan läpi. Monilla vastasyntyneillä on kartionmuotoinen pää syntyessään, mutta muutamassa minuutissa se palautuu ennalleen.
Synnytyskipu johtuu kohdun supistuksista ja vauvan liikkeestä synnytyskanavassa, joka painaa ympäröiviä kudoksia. Tuntemus muistuttaa kuukautiskipuja alavatsalla, mutta voimistuu huomattavasti, kun supistukset puristavat ja venyttävät lihaksia, hermoja ja nivelsiteitä. Tyypillisiä kuvailuja synnytyskivulle ovat krampit, jomotus, tykytys, puristus ja viiltely.
Synnyttäjän fysiologia ja vauvan asento vaikuttavat kokemukseen. Muita yleisiä kuvauksia ovat:
- Alaselän kipu supistusten aikana tai jatkuvaa selkäkipua.
- Kivut vatsalla, lanteilla, pakaroissa ja reisissä tai näiden yhdistelmä.
- Kipu, joka säteilee edestä taakse, takaa eteen tai alas reisiin.
- Kipua vain yhdessä tai useammassa kohdassa samanaikaisesti.
Synnytyskipu muistuttaa liikuntasuorituksen kipua siinä, että se kertoo kehon työskentelevän kovaa ja hyvin, mutta ero on siinä, että supistukset tulevat säännöllisesti, kestävät vain lyhyen hetken (noin minuutin), ja välissä ehdit levätä. Supistukset alkavat lähes aina lievinä ja muuttuvat pidemmiksi, voimakkaammiksi ja tiheämmiksi, jolloin ehdit sopeutua prosessiin. Synnyttämistä ei voi lopettaa kesken, mutta synnytyskipu loppuu heti kun vauva on syntynyt ja kehosi täyttyy oksitosiinista ja endorfiineista. Sitten yksi elämäsi intensiivisimmistä kokemuksista jää pian haaleaksi muistoksi.
Ensisynnyttäjällä synnytys kestää keskimäärin 12–24 tuntia, toisella kerralla tyypillisesti 8–10 tuntia. Vaikka jotkut naiset synnyttävät usean päivän ajan ennen vauvan syntymää, toiset käyvät prosessin läpi hyvin nopeasti, jopa tunnissa tai parissa. Osa kokee riskiraskauksia ja tarvitsee asiantuntija-apua vauvan synnyttämiseksi.
Synnyttäjän kokemus kivusta ei johdu vain kehosta. Siihen vaikuttavat myös odotukset ja media, oma usko selviytymiseen, aiemmat kokemukset kivusta, synnytysympäristö – ketkä ovat paikalla, miten he kommunikoivat (sanallisesti ja ei-sanallisesti), synnytyspaikan filosofia ja käytännöt, hoidon laatu sekä ympäristön mukavuus ja turvallisuus.
Kuinka voin valmistautua?
Äitinä tai synnyttäjänä voit valmistautua monin tavoin.
Opi synnytyksestä ja osallistu synnytysvalmennukseen
Nykyisin voit oppia kaiken raskaudesta, synnytyksestä ja jälkihoidosta verkossa. Tieto on voimaa, mutta voi olla myös ylivoimaista. Synnytysvalmennus on hyvä käytännön tapa saada tietoa ja valmistautua.
Käy äitiysneuvolassa
Ensimmäisen kolmanneksen loppuun mennessä useimmat odottavat äidit alkavat käydä neuvolassa tai erikoislääkärillä, joka seuraa vauvan kehitystä. Tämä henkilö, yleensä gynekologi, vastaa yksilöllisiin kysymyksiisi ja osaa ohjata oikeiden kirjojen, kurssien ja sivustojen pariin. Hän seuraa kehoasi varmistaakseen, että kaikki etenee hyvin, ja ehdottaa vitamiineja ja lisäravinteita, jotta vauvasi saa tarvittavat ravintoaineet.
Tee synnytystoivelista (synnytyssuunnitelma)
Synnytystoivelistan laatiminen on tullut suosituksi tapana puolustaa omia toiveita ja tarpeita synnytyksessä. Toiveet eivät kuitenkaan aina toteudu. On hyvä olla tietoinen vaihtoehdoista ja omista prioriteeteista, mutta synnytys on orgaaninen prosessi, joka etenee omalla painollaan. Synnytyksen käynnistyessä olet täysin läsnä hetkessä ja tarvitset muiden tukea hyvän kokemuksen mahdollistamiseksi. Tässä synnytystoivelista voi auttaa.
Pohdi olennaisimpia asioita: missä haluat synnyttää ja millaiset varusteet haluat mukaan (synnytysjakkara, pallo, tanko, amme jne.), ketkä haluat mukaan (hoitohenkilökunta, puoliso, ystävät, perhe), millaiset teot tai sanat viestivät sinulle tunteiden tukea (mitkä ovat sinun rakkauden kielesi?), miten suhtaudut kivunlievitykseen ja mikä muu sinulle on tärkeää. Muista, että lääkärit, kätilöt ja hoitajat pyrkivät tekemään hyvää lääketieteellistä työtä – se ei aina tarkoita yksilöllisen kokemuksen huomioimista. Doula, puoliso tai luotettava ystävä tukenasi auttaa sinua luomaan sinulle merkityksellisen kokemuksen. Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan, mutta tärkeintä on, että sinua kohdellaan ystävällisesti ja voimavarasi sekä itsemääräämisoikeutesi kunnioitetaan ja sinua tuetaan synnytyksessä.
Liiku ja pysy aktiivisena
Kohtuullinen liikunta synnytystä kohti valmistaa kehoasi edessä olevaan koitokseen. Jos sinulla on liikuntarutiini, jatka sitä niin kauan kuin lääkärisi on samaa mieltä. Varaudu kuitenkin muokkaamaan liikuntaasi, kun vauva kasvaa, nivelet löystyvät ja painopiste muuttuu. Jos et ole kovin liikkuvainen, nyt on hyvä aika herätellä kehoa. Kävely on erinomainen tapa valmistaa kehoa synnytykseen. Nykyisin löytyy runsaasti neuvoja turvalliseen harjoitteluun raskauden aikana, mikä lisää keskivartalon voimaa, lonkkien liikkuvuutta ja aktivoi lantionpohjaa. Tanssi, uinti, jooga, pilates, lihaskuntoharjoittelu sekä matalan kuormituksen aerobinen liikunta ovat kaikki hyviä valintoja. Kaiken muotoiset ja kokoiset naiset ovat synnyttäneet kaikkiin kokoluokkiin kuuluvia vauvoja – käytä sydämesi täyteen kiitollisuutta ja hyödynnä omat voimavarasi.
Vahvista ja harjoita lantionpohjaa
Lantionpohja on joukko toisiinsa liittyviä lihaksia ja nivelsiteitä, jotka muodostavat lantiopohjan tuen. Ne tukevat vatsaelimiä, ja kolme niistä – rakko, suoli ja kohtu – kulkevat lantionpohjan läpi (virtsaputki, peräaukko ja emätin). Synnytyksessä tämä alue altistuu kovalle paineelle. Kegel-harjoitukset auttavat vahvistamaan ja aktivoimaan lantionpohjaa, lisäävät voimaa ponnistaa ja helpottavat palautumista.
Lue artikkelimme Kegel-harjoitusten oikeasta tekotavasta.
Muista kohtuus. Jos lantionpohjan lihakset ovat heikot, älä huoli – jo 4–6 viikon harjoittelulla voi tulla näkyviä tuloksia, ja kolmen kuukauden harjoittelulla merkittäviä muutoksia. Älä myöskään rasita liikaa – huippu-urheilijoilla voi olla jopa vaikeuksia rentouttaa lihaksia synnytyksessä.
Tee välilihan hierontaa
Väliliha on pehmeää, joustavaa kudosta hävyn ja peräaukon välissä. Näitä kudoksia voi valmistaa synnytykseen hieromalla ja venyttämällä niitä varovasti. Tämä toimii erityisen hyvin lämpimän suihkun tai kylvyn jälkeen, kun kudokset ovat rentoja. Istu tai käy makuulle mukavaan asentoon, joka tukee lantiota. Kuvittele emättimen suulle kellotaulu, jossa klo 12 on ylhäällä ja klo 6 alhaalla lähellä peräaukkoa. Laita vähän öljyä (kookos-, oliivi-, manteli-) sormille ja hiero venyttäen välilihaa klo 3–9 välillä. Sen jälkeen vie yksi tai kaksi peukaloa kevyesti emättimeen ensimmäiseen niveleen asti ja pyyhkäise pehmeästi reunoja pitkin 3–9 välillä, hieman venyttäen kudosta. Käytä sen verran painetta, että tunnet pientä kihelmöintiä, pyyhkäise jopa 60 sekuntia ja rentoudu. Toista venytysviisi kertaa. Jos tunnet tiukkuutta tai vastusta, muokkaa aluetta hellästi lisää. Hengitä syvään vatsaan venytyksen aikana ja keskity rentouttamaan lantionpohjaa. Juuri näin! Pieni ennakkovalmistelu auttaa kehoa mukautumaan hetkeen.
Kahdeksan naista kymmenestä kokee jonkinlaista repeämää emättimen alueella synnytyksessä. Pienet repeämät eivät yleensä juuri tunnu ja paranevat itsestään. Syvemmän repeämän riskissä lääkäri tai kätilö voi tehdä episiotomian eli siistin leikkauksen, joka ommellaan heti ja paranee nopeammin kuin repaleinen haava. Osa naisista kuitenkin synnyttää välilihan revenemättä lainkaan. Kegel-harjoitusten lisäksi välilihan hieronnan aloittaminen 3–4 kertaa viikossa noin 34. raskausviikolta voi selvästi pienentää kohtalaisen ja vaikean repeämän riskiä, erityisesti jos siihen yhdistetään ohjattu ponnistaminen, lämmin kääre välilihalla (tai vesi-synnytys) ja manuaalinen tuki kudoksille.
Kivunhallinta synnytyksen aikana
Synnyttäjän on itse päätettävä, millaista kivunlievitystä hän haluaa synnytyksessä. Kaikki vaihtoehdot luonnollisesta syntymästä ilman lääkitystä hyvin kattavaan kivunlievitykseen ovat täysin hyväksyttäviä. Toisinaan ihmisillä on voimakkaita mielipiteitä synnytyskipujen hoidosta – mutta ne ovat heidän mielipiteitään. Tärkeintä on, mikä sopii juuri sinulle, mitä lääkäri, kätilö ja doula voivat ja haluavat tukea sekä kuinka paljon tilaa valinnoille on tilanteen kehittyessä.
Synnytyspaikat vaihtelevat paljon. Kun päätät missä haluat synnyttää, selvitä etukäteen, mitä kivunlievitysmenetelmiä tarjotaan ja onko hoitofilosofia linjassa omien toiveidesi kanssa.
Luo turvallinen ja kannustava ympäristö. Jos suunnittelet kotisynnytystä, voit muokata tilan itse. Myös sairaalassa tai synnytyskeskuksessa voit pyytää säätämään valaistusta ja lämpötilaa, kuunnella musiikkia/luontoääniä/valkoista kohinaa tai pyytää hiljaisuutta, sekä tuoda jotain kotona iloa, turvaa ja mukavuutta tuovaa mukanasi. Aromaterapiahajottimen käyttö voi joissain paikoissa olla mahdollista, tai ainakin voit käyttää tuoksuvia esineitä lievittämään pahoinvointia tai lisäämään mukavuuden tunnetta.
Alkuvaiheen aikana voit valmistella kehoasi pysymällä nesteytettynä ja syömällä helposti sulavaa ja energiapitoista ruokaa. Monimutkaiset hiilihydraatit antavat pitkään energiaa, kun taas mehu tai hunaja virkistävät nopeasti. Syö kunnolla jo aikaisin, sillä myöhemmin et ehkä halua syödä. Nuku tai lepäile kun mahdollista.
Lääkkeetön kivunlievitys
Rentoutustekniikat
Rentoutustekniikat – meditaatio, mielikuvaharjoitukset ja hengitysharjoitukset auttavat pysymään kehossa ja hyväksymään tilanteen. Voit lausua mantraa tai käyttää meditaatiorakentajaa, visualisoida aaltoja rannalla, kukkaa avautumassa, vauvan laskeutuvan – tai hyödyntää hengitystekniikoita, joiden avulla pysyt rauhallisena tai voit kohdentaa keskittymistäsi ja lievittää kipua tietyssä kohdassa.
Liikkeen ja levon vuorottelu
Liikkeen ja levon vuorottelu – tanssi, keinuttele, käy portaita ylös ja alas, pyöritä lantiota, keinu edestakaisin, nojaa sohvaan, sänkyyn tai synnytyspalloon, käy konttausasentoon, lepää kyljellä ja eri puolilla sekä epäsymmetrisissä asennoissa. Kuuntele kehossasi, mikä tuntuu hyvälle sinulle ja vauvallesi.
Lempeä kosketus
Lempeä kosketus – hieronta, lantiopainallus, alaselän painallus, akupainanta, lämpimät/kylmät kääreet – näillä keinoilla kumppani ja doula voivat lievittää jännitystä ja kipua supistusten aikana ja välillä.
Vesiterapia
Vesiterapia – vesi rentouttaa ja rauhoittaa lihaksia sekä voi auttaa kehoasi vapauttamaan endorfiineja, jotka lievittävät kipua ja stressiä. Jos mahdollista, käytä kylpyammetta tai suihkua hyväksi – monet naiset valitsevatkin vesisynnytyksen luonnollisena vaihtoehtona.
Lue lisää artikkelistamme Onko vesisynnytys minulle sopiva?
Edellä kuvatut tekniikat toimivat parhaiten, jos synnyttäjää tukee kumppani tai doula, joka tuntee hänen selviytymistyylinsä: vetäydytkö sisäänpäin vai kaipaatko katsekontaktia ja kannustusta? Mihin kohtaan kehoasi keräät jännityksen? Mikä auttaa rentoutumaan? Auttaako äänekkäästi vai hiljaa oleminen? Mikä vie huomiosi – äänet, kosketus vai visuaaliset vihjeet?
Lääkkeellinen kivunlievitys
Jos päädyt ottamaan apua synnytyskipuihin, tässä tavallisimpia vaihtoehtoja:
Epiduraali tai spinaalipuudutus
Epiduraalin yhteydessä pieni katetri asetetaan alaselkään, ja lääkettä annostellaan tämän kautta. Epiduraalipuudutuksen laittaminen ei yleensä satu, mutta puudutusaineen pistosta voi olla epämukavuutta. Vaikutus alkaa noin 15 minuutissa. Kipua lievittyy tehokkaasti mutta voit silti olla hereillä ja hallita synnytystä. Mahdollisia haittoja ovat verenpaineen lasku, jolloin voit tuntea heikotusta ja huimausta. Harvoin äidille voi tulla päänsärkyä ja vauvan sydämen syke hidastua.
Spinaalipuudutus
Spinaalipuudutus toimii kuten epiduraali, mutta sitä käytetään useammin keisarinleikkauksessa. Pistetään yhdellä pistolla alaselkään ja vaikutus alkaa heti, kesto noin 2 tuntia. Haitat ja edut ovat pitkälti samat kuin epiduraalissa.
Systeemiset kipulääkkeet
Kipulääkkeet, kuten opioidit, voivat vähentää kipuaistimuksia. Ne auttavat rentoutumaan, mutta eivät poista kipua täysin. Saatat myös tuntea olosi sekavaksi, huimaukseksi tai pahoinvoivaksi. On riski, että vauva syntyy uneliaana.
Ilokaasu
Ilokaasu eli naurukaasu auttaa rentoutumaan ja vähentää kipua. Voit itse säädellä kaasun käyttöä ja liikkua synnytyksen jälkeen. Ilokaasu voi kuitenkin aiheuttaa väsymystä, pahoinvointia ja huimausta.
Paikallispuudutus
Paikallispuudutteet pistetään tietylle alueelle, yleensä emättimen seudulle, puuduttamaan repeämäkipua. Et välttämättä tunne repeämää tai ompelua, mutta supistukset voit tuntea edelleen.
Jälkihoito
Keholla kestää noin 6–8 viikkoa palautua synnytyksestä. Ensimmäisinä viikkoina alapää ja vatsa tuntuvat yleensä aralta ja saatat tuntea kipua istuessa, virtsatessa tai ulostaessa – paraneminen jatkuu. Lääkäri voi suositella apteekista saatavia kipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia tai parasetamolia lievittämään kipua.
Elämäsi mullistuu täysin vastasyntyneen tarpeiden myötä. Silloinkin voit huolehtia parhaiten läheisistäsi, kun omat tarpeesi ovat täytetty. Nuku milloin voit, syö ravitsevasti ja pysy nesteytettynä. Tämä auttaa paranemisessa ja maidontuotannossa. Ota vastaan ystävien ja perheen apu, jos se ei kuormita sinua liikaa kotona. Käytä mitä tahansa keinoa, mikä tuo mukavuutta: jääpussit kipeisiin paikkoihin, kuuma/kylmäkääreet, venyttely, hieronta sekä lämpimät kylvyt ja suihkut – ansaitset itsehoivaa niin usein kuin mahdollista.
Yhteenveto
Synnytys on jännittävää ja voi olla myös pelottavaa – erityisesti esikoisen kohdalla. On normaalia tuntea jännitystä ennen suurta päivää. Käytä aikaa tutustuaksesi raskauden ja synnytyksen vaiheisiin. Valmistaudu, mieti, millaisen synnytyksen haluat ja miten haluat hallita kipua, mutta ole myös joustava ja hyväksy uusi kokemus.
Lataa WomanLog nyt:
