Polykystinen munasarjaoireyhtymä ja hedelmällisyys
Polykystinen munasarjaoireyhtymä (PCOS) on joukko oireita eli ”oireyhtymä”, joka vaikuttaa munasarjoihin ja ovulaatioon. Se on yleinen lisääntymisikäisillä naisilla. PCOS-naiset tuottavat tavallista enemmän androgeeneja (miessukupuolihormoneja). Tämä hormonien epätasapaino häiritsee kuukautiskiertoa – kuukautiset voivat olla harvat tai pitkittyneet, ja munasarjoihin voi kehittyä useita follikkeleita (pieniä nestetäytteisiä rakkuloita, jotka tuottavat hormoneja ja vaikuttavat hedelmällisyyteen), eikä munasoluja vapaudu säännöllisesti, mikä vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Tarkka ja varhainen diagnoosi helpottaa oikean hoidon saamista oireiden hallintaan.
Murrosiässä naisella on noin 400 000 primaari- eli lepotilassa olevaa munarakkulaa, joista jokaisella on mahdollisuus vapauttaa munasolu hedelmöitykseen. PCOS-potilailla munasolut eivät kykene kypsymään ja käynnistämään ovulaatiota. Epäkypsät follikkelit kertyvät munasarjoihin. Amerikkalaiset gynekologit Irving F. Stein, Sr. ja Michael L. Leventhal, jotka kuvasivat tämän oireyhtymän vuonna 1935 (PCOS tunnetaan myös nimellä Stein–Leventhalin oireyhtymä), sekoittivat lukuisat follikkelit kystiksi. ”Polykystinen” tarkoittaa monia kystia – vaikka ongelma tunnettiin jo vuosikymmeniä sitten, oireyhtymän tarkkaa syytä ei vieläkään tunneta.
Kuinka tunnistaa PCOS?
Monilla naisilla on PCOS tietämättään. Erään tutkimuksen mukaan jopa 70 %:lla PCOS-naisista ei ollut diagnoosia. Oireet alkavat usein jo puberteetissa, mutta lievemmissä tapauksissa PCOS todetaan yleensä 25–30-vuotiaana.
Tyypillisiä oireita ovat:
- epäsäännöllinen kuukautiskierto
- runsaat kuukautisvuodot
- karvoitus (hirsutismi) kasvoissa ja kehossa
- akne kasvoissa, rinnassa ja yläselässä
- hiusten oheneminen tai hiustenlähtö päälaella; miestyyppinen kaljuuntuminen
- painonnousu tai vaikeus laihtua
- ihon tummeneminen erityisesti kaulan juonteissa, nivusissa ja rintojen alla
- ihokaulukset eli pienet ylimääräiset ihopoimut kainaloissa tai kaulalla
Kun muut sairaudet (esim. lisämunuaissairaus, munasarja- tai lisämunuaistuuma) on poissuljettu, kahden yllä mainitun oireen esiintyminen viittaa PCOS-diagnoosiin.
Vaikka yli 20 PCOS:ään liitettyä geeniä on tunnistettu, ne selittävät alle 10 % tapauksista. Jos suvussa on PCOS-diagnoosi, riskisi sairastua on noin 30 %. Nykyisin perimä on tunnetuin riskitekijä. Myös ympäristötekijöillä (kuten hormonitoimintaa häiritsevillä kemikaaleilla) uskotaan olevan merkitystä sairastumiseen.
Monitekijäinen sairaus
Tutkijat ja lääkärit eivät ole vielä selvittäneet PCOS:n tarkkaa syytä. Uskotaan, että monilla PCOS-potilailla on useita samanaikaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat oireyhtymän kehittymiseen.
Korkea miessukupuolihormonitaso: On viitteitä siitä, että kohonnut androgeenitaso (hyperandrogenismi) estää munasarjoja tuottamasta hormoneja ja munasoluja normaalisti. Hedelmällisyyden aikana useat pikkurakkulat alkavat kasvaa jokaisen kuukautiskierron yhteydessä, mutta vain yksi niistä kasvaa hallitsevaksi ja vapauttaa munasolun. Loput surkastuvat ja imeytyvät takaisin elimistöön. Vaikeassa PCOS:ssa liika androgeneja voi estää follikkelien normaalin kypsymisen – ne jäävät munasarjaan eivätkä etene kehityksessä.
Insuliiniresistenssi: Jopa 70 % PCOS-naisista kärsii insuliiniresistenssistä, eli heidän solunsa eivät käytä insuliinia kunnolla. Insuliini on haiman hormoni, joka mahdollistaa sokerin käytön – tärkein energianlähteemme. Kun solut eivät reagoi insuliiniin, keho tarvitsee sitä yhä enemmän, ja haima tuottaa liikaa insuliinia. Liika insuliini saa munasarjat tuottamaan lisää androgeeneja. Ylipaino on merkittävä insuliiniresistenssin riskitekijä.
Tulehdus: PCOS-potilailla esiintyy usein kohonnutta tulehdustasoa elimistössä. Ylipaino ylläpitää matala-asteista tulehdusta. Tutkimukset ovat yhdistäneet liiallisen tulehduksen korkeampiin androgeenipitoisuuksiin.
Ylipaino: Ylipainosta on kehittynyt PCOS:n yleinen piirre. Ravitsemuksen ja liikunnan lisäksi se vaikuttaa sekä lisääntymisterveyteen että aineenvaihduntaan. Arvioiden mukaan 40–80 % PCOS-naisista on ylipainoisia tai lihavia. Tämä kasvattaa huomattavasti riskiä sairastua sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin ja tyypin 2 diabetekseen. Korkea-energiainen ruokavalio ja vähäinen liikunta lisäävät ylipainoa. PCOS:ää aiheuttavia geenejä ei ole vielä tunnistettu.
Oireyhtymän komplikaatiot
PCOS:stä voi seurata monia komplikaatioita. Yleisin ja hoidettavin on lapsettomuus. PCOS aiheuttaa munasarjojen hormonitasapainon häiriintymistä, minkä seurauksena kypsiä munasoluja ei välttämättä kehity eikä vapaudu. Ilman kypsää munasolua ei voi tapahtua ovulaatiota eikä raskautta.
Hedelmällisyysongelmien lisäksi PCOS voi johtaa muihin pitkäaikaisiin komplikaatioihin.
Jopa 80 % PCOS-naisista on ylipainoisia tai lihavia. Sekä ylipaino että PCOS suurentavat riskiä korkeaan verensokeriin, korkeaan verenpaineeseen ja poikkeaviin kolesteroliarvoihin. Nämä yhdessä muodostavat metabolisen oireyhtymän, joka lisää sydänsairauksien, diabeteksen, erilaisten verenkiertoelinsairauksien (aivohalvaus, sydäninfarkti) ja kohtusyövän riskiä.
Uniapnea, yksi PCOS:n mahdollisista komplikaatioista, on vakava unihäiriö, jossa hengitys katkeaa toistuvasti nukkuessa. Jos kuorsaat äänekkäästi ja tunnet itsesi väsyneeksi nukuttuasi yön paremmin, voi kyseessä olla uniapnea.
Muita mahdollisia komplikaatioita PCOS:stä:
- poikkeava kohdun verenvuoto
- masennus
- ahdistuneisuus
- syömishäiriöt
Kuinka PCOS diagnosoidaan?
Diagnoosin ja muiden mahdollisten sairauksien poissulkemisen vuoksi lääkäri kyselee oireista, perehtyy terveystaustaasi ja tekee fyysisiä tutkimuksia.
Kliininen tutkimus sisältää todennäköisesti verenpaineen mittauksen, painoindeksin ja vyötärönympäryksen selvittämisen sekä ylimääräisen karvoituksen, aknen ja mahdollisten värimuutosten tarkastamisen kasvoista, rinnasta ja selästä. Lääkäri kiinnittää huomiota myös hiustenlähtöön ja esimerkiksi suurentuneeseen kilpirauhaseen.
Lääkäri voi tehdä myös gynekologisen tutkimuksen, jossa tarkistetaan androgeenien liikatuotantoon liittyvät merkit (kuten suurentunut klitoris) sekä selvitetään, ovatko munasarjat suurentuneet tai turvonneet.
Gynekologinen ultraääni eli sonografia tehdään munasarjojen kystien ja kohdun limakalvon arvioimiseksi.
Verikokeilla tutkitaan androgeenien ja muiden hormonien tasoja sekä selvitetään, voisiko oireiden taustalla olla esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Samalla voidaan mitata kolesteroli- ja sokeriarvoja sekä arvioida diabeteksen riskiä.
Ei ole olemassa yksittäistä testiä, jolla PCOS voitaisiin varmasti diagnosoida. Kun muut sairaudet on suljettu pois, diagnoosi tehdään yleensä, jos kolme seuraavista täyttyy: korkea androgeenitaso, kuukautiskierron epäsäännöllisyys ja kystat munasarjoissa.
Kuvaamalla kuukautiskiertoa ja mahdollisia epäsäännöllisyyksiä voit auttaa diagnoosissa. Muita oireita, kuten painonnousua, aknea ja ylimääräistä karvankasvua, voidaan ottaa huomioon tutkimuksessa.
Miten PCOS:ää hoidetaan?
PCOS:ään ei ole parantavaa hoitoa, mutta oireita voi hallita. Lääkäri voi laatia kanssasi yksilöllisen hoitosuunnitelman oireiden, toiveidesi (esimerkiksi raskautumisen suhteen) ja muiden riskien, kuten diabeteksen tai sydänsairauksien mukaan. Usein oireiden tehokas hallinta vaatii monipuolista ja yhdistettyä hoitoa.
Hormonaalinen ehkäisy auttaa lievittämään PCOS:n oireita, kuten ehkäisypilleri, ehkäisylaastari, injektio, emätinrengas ja hormonikierukka.
Heille, jotka eivät yritä tulla raskaaksi, hormonaalinen ehkäisy voi:
- säädellä kuukautiskiertoa
- alentaa kohtusyövän riskiä
- parantaa ihoa ja vähentää kasvojen ja kehon karvankasvua (kysy lääkäriltä ehkäisystä, joka sisältää sekä estrogeenia että progesteronia)
Mitä voin tehdä itse?
Vaikka PCOS on monimutkainen sairaus, voit itse vaikuttaa hyvinvointiisi paljon: terveellinen ruokavalio ja tiettyjen haitallisten aineiden välttäminen voivat selkeästi helpottaa oireita.
Ravitsemuksella on tärkeä rooli hormonitoiminnan ja kuukautiskierron säätelyssä, kun taas prosessoidut elintarvikkeet voivat ylläpitää tulehdusta ja insuliiniresistenssiä.
PCOS-oireiden vähentämiseksi kotona:
- Painonpudotus. Terveelliset ruokailutottumukset ja säännöllinen liikunta auttavat painonhallinnassa, parantavat verensokeritasapainoa, tehostavat insuliinin toimintaa sekä auttavat normalisoimaan hormonitasot.
- Karvoituksen poisto. Kasvojen karvojen poistoon voi käyttää apteekin karvanpoistovoiteita, laserihoitoa tai sähköepilaatiota.
- Hidasta karvankasvua. Reseptivalmiste (eflornitiinihydrokloridivoide) hidastaa ei-toivotun karvoituksen uusiutumista.
Samaan aikaan kun PCOS:n hoitoon kehitetään uusia keinoja, voimme kaikki panostaa terveisiin elämäntapoihin ja seurata kuukautiskiertoamme sekä mahdollisia muutoksia siinä.
Voit seurata kuukautiskiertoasi WomanLogilla. Lataa WomanLog nyt:
