Elämää Antava Istukka: Kaikki Mitä Sinun Tulee Tietää
Kehojemme tapa tukea ja suojella meitä tuntuu usein taikuudelta. Istukka on ainutlaatuinen esimerkki naisen kehon kyvystä mukautua ja muuttua uuden elämän tukemiseksi. Tässä artikkelissa opit kaiken tästä uskomattomasta väliaikaisesta elimestä ja sen tehtävistä.
Istukka on olemassa vain raskauden aikana ja on ensimmäinen ravinnon, hapen ja immuunisuojan lähteemme. Tämä elämää antava elin on elintärkeä, mutta usein unohdettu, kun puhumme raskaudesta ja synnytyksestä. Tässä artikkelissa valotamme istukan ihmeellisyyttä.
Mikä on istukka?
Istukka on väliaikainen elin, joka alkaa muodostua kohtuun heti hedelmöityksen jälkeen. Se toimii rajapintana äidin kehon ja kasvavan sikiön välillä mahdollistaen elämää ylläpitävien toimintojen jakamisen.
Kun vauva on äitinsä kohdussa, hän huolehtii siitä hapella, ravinteilla ja muilla olennaisilla toiminnoilla, joita istukka välittää varmistaakseen turvallisen ja terveen kehityksen.
Miten istukka muodostuu?
Heti kun siittiö hedelmöittää munasolun, yhdistyneet solut alkavat jakautua. Viidentenä tai kuudentena päivänä muodostuu 200–300 solun ryhmittymä (blastokysti). Nämä solut erilaistuvat jo sisempään solumassaan (embryoblasti), josta tulee alkio, sekä uloimpaan solukerrokseen (trofoblasti), joka synnyttää sikiötä ympäröivän korionin ja amnionin.
Blastokysti kulkee kohtuseinämää pitkin ja alkaa tarttua siihen kemiallisen viestinnän avulla trofoblastin ja endometriumin eli kohdun limakalvon välillä. Tämän kiinnittymisen myötä korionista kehittyvät pienet ulokkeet eli korionivillukset, jotka työntyvät kohtuun. Niiden kasvaessa muodostuu istukan erityinen verisuonisto, joka mahdollistaa ravinteiden, jätteen ja hapen vaihtumisen äidin ja sikiön verenkierron välillä ilman, että veri sekoittuu.
Istukka kehittyy edelleen koko ensimmäisen kolmanneksen ajan. Viikolla 14 perusrakenne on valmis, mutta istukka jatkaa kasvuaan ja mukautumistaan vauvan tarpeisiin aina noin 34. viikolle asti.
Kypsä istukka on tummanpunertavan sininen, sienenpintainen kiekko, jossa on useita lohkoja, keskimäärin 22 cm halkaisijaltaan ja 2–2,5 cm paksu sekä painaa noin 500 grammaa. Vahva ja joustava napanuora, jossa on yksi laskimo ja kaksi valtimoa, yhdistää istukan vauvan vatsaan napan kohdalta.
Mitä istukka tekee?
Istukka on monitaitoinen elin, joka vastaa viidestä olennaisesta toiminnosta tukien kasvavaa vauvaa.
- Keuhkotoiminta: Äidin kohdussa kehittyvä sikiö on nesteen täyttämässä amnionipussissa, joka suojaa kehoa. Koska vauvan keuhkot eivät ole täysin kehittyneet ennen 36. viikkoa, sen veri hapettuu istukassa äidin veren kautta. Kirkkaanpunainen, hapettunut veri kulkee napalaskimon kautta sikiölle ja tumma, hapeton veri palautuu paluuvaltimoiden kautta istukkaan hapettumista varten.
- Munuaistoiminta: Istukka myös puhdistaa ja tasapainottaa vauvan verta suodattamalla bikarbonaattia, vetyioneja, maitohappoa sekä muita kemikaaleja, kuten munuaiset tekevät lapsilla ja aikuisilla.
- Ravitsemuksellinen toiminta: Istukka toimittaa vauvalle kaikki kehitykselle välttämättömät ravintoaineet, vitamiinit ja hivenaineet, jotka otetaan myös äidin verenkierrosta. Siksi on tärkeää, että raskaana olevat naiset syövät hyvin ja noudattavat lääkärin neuvoja raskaudenaikaisista ravintolisistä. Esimerkiksi monet kokevat raskauden aikaista anemiaa juuri siksi, ettei vauvan tarpeiden jälkeen riitä tarpeeksi rautaa äidille.
- Immuunitoiminta: Kohdussa kehittyvä sikiö on äidin immuunipuolustuksen suojassa. Jos infektio havaitaan, äidin vasta-aineet kulkeutuvat istukan kautta suojaamaan vauvaa. Jos äiti sairastuu tai saa rokotuksen raskauden aikana, vauva syntyy tiettyjen tautien vasta-aineiden kanssa. Tämä suoja kestää parin ensimmäisen kuukauden ajan, ja imetys jatkaa vasta-aineiden ja muiden immuunitekijöiden siirtymistä vauvalle (tätä kutsutaan passiiviseksi immuniteetiksi).
- Endokriininen toiminta: Koska vauva ei kykene vielä muodostamaan omia hormonejaan, istukka toimii umpierityselimenä. Se tuottaa muun muassa istukkagonadotropiinia (hCG), joka estää kohdun limakalvoa irtoamasta tämän kierron aikana, päinvastoin se paksuuntuu tukemaan alkion kasvua. Lisäksi istukka tuottaa estrogeenia, joka pehmentää ja suojaa kohdun sekä auttaa sikiön elinten kehityksessä ja aktivoi maitoköyhien valmistautumisen imettämiseen, sekä progesteronia, joka ylläpitää raskautta ja ehkäisee ennenaikaisia supistuksia. Istukka erittää myös istukkalaktogeenia (hPL), joka ravitsee sikiötä ja valmistaa rintarauhaset maitotuotantoon. Lisäksi istukka tuottaa hormoneja kuten kisspeptiiniä, liukoista endogliniinia (sEng), liukoista fms-tyyppistä kinaasia 1 (sFlt-1) ja istukan kasvutekijää (PlGF) tukemaan omaa kehitystään ja toimivuuttaan.
Istukka synnytyksessä
Istukkaa tarvitaan vain raskauden aikana. Kun vauva on syntynyt, sen tehtävä on täytetty. Kohtu supistuu alkuperäiseen kokoonsa, jolloin istukka irtoaa ja äidin verisuonet sulkeutuvat.
Istukansynnytys eli jälkeisvaihe on synnytyksen neljäs vaihe. Se vaatii tyypillisesti vain yhden tai kaksi supistusta ja tapahtuu yleensä 30–60 minuutin kuluessa vauvan syntymästä. Synnytyksen ponnistuksen jälkeen neljännen vaiheen supistukset ovat tuskin havaittavissa ja äidin huomio kohdistuu vastasyntyneeseen.
Koko istukan syntyminen on erittäin tärkeää. Jälkeisten retention eli istukan jäännösten jääminen kohtuun voi olla vaarallista, koska ne estävät kohdun supistumista ja verisuonten sulkeutumista synnytyksen jälkeen.
Ennen vanhaan äiti saattoi menehtyä vuotoon, jos kohtu ei supistunut ja sulkenut istukkaan johtavia verisuonia. Nykyään lääkärit ja kätilöt tunnistavat synnytyksen jälkeisen verenvuodon riskin. Vaikka tila on mahdollisesti hengenvaarallinen, se on helposti hoidettavissa.
Jos kaikki sujuu hyvin, istukka syntyy nopeasti ja siististi, jolloin kohtu voi vetäytyä ja puristaa verisuonet kasaan. Kaikki tämä tapahtuu niin sanotun kultaisen tunnin aikana heti synnytyksen jälkeen, jolloin vauva lepää ihokontaktissa äidin rintaa vasten tutustuen uuteen ympäristöön. Vauva etsii usein nänniä ja alkaa imeä, mikä lisää oksitosiinin eritystä ja supistaa kohtua entistä tehokkaammin. Nerokas järjestelmä.
Jos vauva syntyy sektiolla, lääkäri poistaa istukan kirurgisesti ja varmistaa kohdun supistumisen. Äiti ja lapsi saattavat olla hieman virkeämpiä ensimmäistä yhteistä hetkeään varten.
Neljän yleisimmän istukkahäiriön kuvaus
Raskauden aikana gynekologisi seuraa sekä istukkaa että vauvaa mahdollisten komplikaatioiden varalta.
Istukka sijainti
Usein blastokysti kiinnittyy kohtuun paikkaan, jossa on runsaasti tilaa istukan kasvaa ilman, että se häiritsee sikiön kehitystä tai synnytystä. Joskus kaikki ei kuitenkaan suju kuten toivoisi.
Istukan etinen kiinnittyminen (placenta previa)
Jos blastokysti kiinnittyy kohdun alaosaan, istukka voi kasvaa niin, että se peittää kohdunsuun osittain tai kokonaan. Tätä kutsutaan istukan eteisyydeksi (placenta previa), koska istukka “menee vauvan edelle” ja voi estää synnytystä tai lisätä verenvuodon riskiä, jos istukka repeytyy synnytyskanavassa.
Aikainen ultraääni voi osoittaa istukan matalan sijainnin, mutta se ei aina aiheuta huolta – kohdun kasvaessa istukka yleensä siirtyy kauemmas kohdunsuusta. Kirkas punainen emätinvuoto ja/tai supistukset toisen kolmanneksen aikana voivat kuitenkin olla merkki ongelmasta.
Välttääksesi komplikaatioita ja verenvuotoa lääkäri saattaa suositella välttämään rankkaa liikuntaa, kuten kardioliikuntaa, yhdyntää ja muita rasittavia liikkeitä raskauden edetessä. Jos istukka on liian lähellä kohdunsuuta synnytyksen käynnistyessä, turvallisin ratkaisu on keisarileikkaus.
Istukka kiinnittyminen
Normaalisti istukka irtoaa kohdusta vauvan synnyttyä, mutta joskus istukka on kiinnittynyt niin tiukasti, että sen irrottaminen on hankalaa.
Istukan kiinnittymisviat (placenta accreta)
Eräs yleisimmistä komplikaatioista on istukan kasvaminen syvälle endometriumiin eli kohdun limakalvoon.
Yli 35-vuotiailla, aiempia raskauksia kokeneilla, sektiosynnyttäneillä ja kohdun leikkaushoidon saaneilla naisilla on suurempi riski istukan kiinnittymisongelmiin, mahdollisesti arpikudoksen tai kohdun kulumisen vuoksi.
Placenta increta on tilanne, jossa istukka kasvaa limakalvon läpi lihaskudokseen asti.
Placenta percreta tarkoittaa, että istukka kasvaa kohtuontelon seinämän läpi jopa ympäröiviin elimiin kuten rakkoon, suoleen tai verisuoniin asti.
Nämä tilat eivät yleensä anna oireita ja havaitaan useimmiten ultraäänitutkimuksessa. Vaikka ne harvoin vaikuttavat sikiön kehitykseen, ne voivat olla hengenvaarallisia äidille, ellei niitä havaita ja hoideta ajoissa. Koska alatiesynnytys altistaa äidin suurelle verenvuotoriskille, näissä tapauksissa vauva synnytetään yleensä keisarileikkauksella, joskus kohdunpoistoa seuraavaksi lisäturvaksi.
Mitä istukalle tapahtuu synnytyksen jälkeen?
Kun istukka on syntynyt onnistuneesti, kätilö tai lääkäri tarkistaa sen rakenteen ja täydellisyyden. Epäiltäessä ongelmaa, istukkakudosta voidaan tutkia infektioiden ja tulehdusten varalta, jotta vastasyntyneelle voidaan määrätä oikea hoito.
Jos raskauden tai synnytyksen aikana on esiintynyt komplikaatioita, sairaala voi tehdä lisäanalyyseja ymmärtääkseen raskautta ja äidin sekä vauvan vointiin mahdollisesti vaikuttaneita tekijöitä.
Mikäli tarkastuksessa istukka ei vaikuta täydelliseltä, ryhdytään toimiin jäähyjen eli istukan jäännösten poistamiseksi.
Kun istukka on antanut kaikki salaisuutensa, vanhemmat voivat yleensä valita haluavatko säilyttää sen vai jättää sen sairaalalle hävitettäväksi biolääketieteellisenä jätteenä. Sairaaloilla on tarkat ohjeet mahdollisten infektiotautien leviämisen estämiseksi.
Voinko säilyttää istukan?
Monilla perheillä on kulttuurisia, uskonnollisia tai henkilökohtaisia syitä säilyttää istukka. Kun se ei enää ole elävässä kehossa, istukka alkaa kuitenkin nopeasti pilaantua ja tarjoaa hyvän kasvualustan bakteereille. Jos haluat pitää istukan, se on valmisteltava huolellisesti turvallista käsittelyä ja säilytystä varten.
Miksi haluaisit säilyttää istukan
Henkiset ja symboliset perinteet
Istukkaan liittyy monia perinteitä, uskomuksia ja myyttejä. Joissakin kulttuureissa istukka on pyhä elin. Perheelläsi voi olla rituaaleja, kuten istukan hautaaminen tiettyyn paikkaan tai puun istuttaminen sen päälle lapsen syntymän kunniaksi.
Ravitsemus ja lääketiede
Eläinkunnassa on tavallista, että emo syö istukan eli jälkeiset. Biologit uskovat tämän olevan vaistonvaraista käytöstä, jonka tavoitteena on hävittää synnytyksen jälkiä saalistajilta. Ihmisillä tätä on voitu joskus tehdä, vaikkakaan todisteita on rajoitetusti. Joissakin kulttuureissa istukkaa on kuitenkin käytetty perinteisessä lääketieteessä erilaisten vaivojen hoitoon.
Viime vuosina on kasvava kiinnostus istukan syömiseen hormonitasapainon tukemiseksi, energian lisäämiseksi tai synnytyksen jälkeisen masennuksen ehkäisemiseksi. Tutkimusnäyttö näistä hyödyistä on kuitenkin niukkaa.
Ne, jotka valitsevat tämän, tilaavat yleensä istukan kapseloinnin ammattilaiselta, joka hakee istukan sairaalasta kylmälaukussa, höyryttää, kuivaa ja jauhaa sen ja säilöö jauheen gelatiinikapseleihin käytettäväksi rauhassa ja turvallisesti.
Luovat projektit
Istukka on paitsi “ensimmäinen äiti”, myös sen verisuonisto muistuttaa elämänpuuta. Monet näkevät istukan muodossa symboliikkaa ja käyttävät sitä pysyvän taiteen luomisessa. Voit esimerkiksi valaa istukan hartsista, tehdä verestä painokuvia tai säilöä verisuoniverkoston ainutlaatuisen kuvion muistoksi lapsen kehityksestä. On yrityksiä, jotka säilövät istukasta osan koruihin ja muihin muistoesineisiin ikuisesti säilytettäväksi.
Lääketieteellinen tutkimus
Tieteellisesti suuntautuneet perheet voivat halutessaan lahjoittaa istukan lääketieteelliseen tutkimukseen, opetukseen tai hoitotarkoituksiin. Istukka sisältää arvokkaita kantasoluja ja kudoksia, joita voidaan käyttää regeneratiivisen lääketieteen, kudosinsinöörien sekä uusien hoitojen tutkimukseen.
Lopuksi
Tutkijat arvioivat, että ihmiskunnan alusta lähtien ainakin sata miljardia ihmistä on elänyt ja kuollut – jokaista on tukenut istukka. Yli 100 000 000 000 istukkaa on kasvattanut elämää, ja silti paljon tästä prosessista on vielä mysteeri. Toivottavasti artikkeli antoi sinulle lisää ymmärrystä istukan ihmeistä.
Lataa WomanLog nyt:
