Ihmisen lisääntymissolut
Uuden ihmisen syntyminen sisältää monia monimutkaisia prosesseja. Tärkeimmät 'rakennuspalikat' ovat ihmisen lisääntymissolut eli sukusolut. Naisten sukusolut ovat munasoluja ja miesten sukusolut siittiöitä.
Nisäkkäillä tsygootti (eli hedelmöittynyt solu) muodostuu, kun äidin munasolu ja isän siittiö kohtaavat ja niiden perimäaines yhdistyy. Kun tsygootti on kiinnittynyt äidin kohdun limakalvoon, se kehittyy yhdeksän kuukauden kuluessa täysimittaiseksi vauvaksi.
Munarauhaset & munasolut
Munarauhaset ovat mantelin muotoisia elimiä, jotka kuuluvat naisen lisääntymiselimistöön. Jokaisella naisella on kaksi munarauhasta, jotka sijaitsevat kohdun kummallakin puolella munatorvien päissä.
Munarauhaset tuottavat naispuolisia sukupolyhormoneja, progesteronia ja estrogeenia. Ne ovat vastuussa toissijaisten sukupuoliominaisuuksien, kuten rintojen kasvun, lantion levenemisen sekä häpy- ja kainalokarvoituksen kehittymisestä. Hormonit säätelevät kuukautiskiertoa, ovulaatiota ja kuukautisia murrosiästä vaihdevuosiin asti.
Munarauhasten sisällä on paljon munarakkuloita, joista jokainen sisältää epäkypsän munasolun eli oosyytin (kypsää munasolua kutsutaan ovumiksi). Suurin osa soluista ei ole ihmissilmälle näkyviä. Ihmisen munasolut ovat poikkeus – niiden halkaisija on keskimäärin 100 mikronia, eli noin yhtä leveä kuin hiuksen paksuus.
Munasolut koostuvat:
- haploidisesta tumasta, joka sisältää yhden kopion kaikista kromosomeista
- mitokondrioista, jotka tuottavat energiaa solun jakaantumiseen ja sisältävät mitokondriaalista DNA:ta
- sytoplasmasta, paksusta liuoksesta, joka koostuu pääasiassa vedestä, suoloista ja proteiineista
- zona pellucidasta, hyytelömäisestä glykoproteiinikerroksesta, joka ympäröi solukalvon ja suojaa solun sisältöä
- kortikaalirakkuloista, jotka kovettavat munasolun ulkopinnan hedelmöityksen jälkeen
Munasolu muodostuu myös korona radiatasta, joka on munasolun uloin kerros, ja ensimmäisestä napasolusta, pienestä haploidisesta solusta, joka on solunjakautumisen sivutuote.
Munasolu on suunniteltu estämään polyspermiaa (eli hedelmöittymistä usealla siittiöllä). Tsygootissa tulee olla kaksi kopiota kutakin kromosomia—mikäli solu hedelmöittyy useammalla siittiöllä, on tsygootti yleensä elinkelvoton.
Solujemme vanhetessa myös munasolut menettävät määrää ja laatua. Vaikka naisella on syntyessään runsaasti munasoluja, niiden määrä vähenee iän myötä. 40 vuoden iässä naisella on jäljellä noin 3 % alkuperäisestä munasoluvarannostaan. Määrä voi vaihdella elämäntapojen mukaan—esimerkiksi tupakointi nopeuttaa munasolujen menetystä.
Munasolujen laatu laskee myös iän mukana. Juuri ennen ovulaatiota munasolu jakautuu. Ikääntyneet munasolut ovat alttiimpia virheille tässä vaiheessa, mikä voi vähentää hedelmällisyyttä ja lisätä kehityshäiriöiden riskiä.
Yleinen harhaluulo on, että tietyt hormonaaliset prosessit (kuten ehkäisypillerit tai raskaus) voisivat pysäyttää munasolujen luontaisen rappeutumisen. Tämä ei pidä paikkaansa. Hormonit vaikuttavat lähes kaikkeen kehossa, mutta munasolujen väheneminen liittyy enemmän mitokondrioiden rappeutumiseen.
Munia voidaan myös luovuttaa. Mahdollinen luovuttaja tutkitaan huolellisesti ja mikäli hän on riittävän terve, hänelle annetaan lääkitys follikkelien kypsymisen stimuloimiseksi. 8–14 päivän kuluttua kypsät munasolut kerätään luovuttajan kehosta laparoskooppisesti ja säilytetään käytettäväksi myöhemmin.
Monissa maissa munasolujen luovutukseen liittyy jatkuvia keskusteluja sekä luovuttajien terveydestä että eettisistä näkökohdista, kuten siitä, onko oikein sallia maksua munasolun luovutuksesta.
Ovulaatio
Ovulaatiovaiheen aikana kuukautiskierrossa toinen munasarjoista kypsyttää useita follikkeleja ja vapauttaa yhden kypsän munasolun eli ovumin – muut kypsät follikkelit imeytyvät takaisin elimistöön. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, onko nainen seksuaalisesti aktiivinen. Muna irtoaa kohti munanjohdinta, jonka kautta se kulkeutuu kohti kohtua. Täällä munasolun voi hedelmöittää siittiö (jos suojaamatonta yhdyntää on ollut).
Ovuloituaan vapautunut munasolu alkaa nopeasti rappeutua ja niin sanottu hedelmällisyysikkuna sulkeutuu. Jos munasolu hedelmöittyy, se jatkaa matkaansa munatorvea pitkin kohtuun, missä se kiinnittyy kohdun seinämään ja alkaa kehittyä alkioksi. Jos munasolu ei hedelmöity, se hajoaa ja poistuu kehosta kohdun limakalvon mukana kuukautisvuotona.
Verrattuna munasoluun siittiöt ovat kestävempiä, ja ne voivat selviytyä naisen lisääntymiselimistössä jopa viisi päivää (mutta todennäköisyys selviytymiseen sen ulkopuolella on pieni). Siittiöiden eloonjääminen vaatii sopivat olosuhteet, kuten tietynlaisen kohdunkaulan liman koostumuksen. Yhdyntöjen ajoittaminen ovulaation mukaan on avainasemassa raskaussuunnittelussa.
Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet ehkäisevät ovulaatiota. Jos ovulaatiota ei tapahdu normaalin kuukautiskierron aikana, puhutaan anovulatorisesta kierrosta. Anovulatoriset kierrot ovat yleisiä ja suurin osa naisista kokee niitä joskus elämänsä aikana.
Kaksosten muodostuminen
Joillain naisilla voi yksittäisellä kierrolla irrota kaksi munasolua, mikä voi johtaa kaksosten raskauteen.
- Identtiset kaksoset syntyvät, kun hedelmöittynyt munasolu jakautuu kahtia. Identtiset kaksoset kehittyvät samassa lapsiveden täyttämässä pussissa ja ovat geneettisesti identtisiä. Useimmat identtiset kaksoset syntyvät sattumalta.
- Epäidenttiset kaksoset muodostuvat, kun kaksi eri munasolua hedelmöittyy kahdella eri siittiöllä. Epäidenttisillä kaksosilla geenit eivät ole täysin identtiset – he ovat yhtä samanlaisia keskenään kuin muutkin eri raskauksista syntyneet sisarukset. Epäidenttiset kaksoset ovat yleisempiä tietyissä suvuissa.
- Monisikiöraskaudet voivat olla joko identtisiä, epäidenttisiä tai näiden yhdistelmä. Hedelmällisyyshoidoissa syntyvät monisikiöraskaudet ovat pääasiassa epäidenttisiä.
Kaksoset tarjoavat tutkijoille ja biolääketieteen asiantuntijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden erottaa perimän vaikutukset ympäristötekijöiden vaikutuksista – luonto vastaan kasvatus. Koska identtiset kaksoset syntyvät yhdestä jakautuneesta munasolusta, heidän perimänsä on sama. Mahdolliset erot (kuten eri ikäisen näköinen iho) johtuvat ympäristöstä, esimerkiksi auringonvalolle altistumisesta.
Vertailtaessa identtisten kaksosten kokemuksia epäidenttisiin kaksosiin voidaan arvioida, kuinka paljon perintötekijät vaikuttavat elämäämme.
Kivekset & siittiöt
Siittiö on miehen lisääntymissolu eli sukusolu.
Siemennesteen tuotanto tapahtuu kiveksissä. Kivekset tuottavat myös testosteronia, joka on miespuolinen sukupuolihormoni. Testosteroni ohjaa miehen toissijaisten sukupuoliominaisuuksien kehitystä: kasvo- ja rintakarvoja, maskuliinista lantion rakennetta (pyöristymättömät lantionseudut), vankkaa ylävartaloa sekä nopeampaa lihasmassan kehitystä verrattuna naisiin.
Spermatogeneesillä tarkoitetaan siittiöiden muodostumista. Prosessi alkaa kiveksissä sijaitsevissa siementiehyissä, joissa kehittyvät spermatosyytit. Spermatosyytit käyvät läpi useita jakaantumisvaiheita muuttuakseen spermatideiksi. Spermatidit ovat nuoria siittiöitä, jotka kypsyvät siittiöiksi noin 64 päivän kuluessa.
Siittiöllä on kolme selvästi tunnistettavaa osaa:
- Pää sisältää solun tuman, jossa on siittiön DNA. Pään päällä on akrosomikupu, joka sisältää entsyymejä, joiden avulla siittiö läpäisee munasolun kalvon.
- Keskiosa sisältää runsaasti energiaa tuottavia mitokondrioita – rakenteita, jotka auttavat siittiötä liikkumaan.
- Häntä (eli flagella) liikuttaa siittiötä eteenpäin matkalla emättimestä munatorveen. Siittiö voi liikkua noin 76 cm (eli noin 30 tuumaa) tunnissa.
[quote] Toisin kuin naisilla, miehet eivät synny lisääntymissolujen kanssa. He alkavat tuottaa siittiöitä murrosiän alkaessa – noin 12 vuoden iästä eteenpäin miehet tuottavat miljoonia uusia siittiöitä joka päivä. Keskimäärin mies tuottaa noin 73 miljoonaa siittiösolua millilitraa siemensyöksyä kohden.
Kaksi tärkeää tekijää, jotka vaikuttavat miehen hedelmällisyyteen, ovat siittiöiden määrä ja siittiöiden liikkuvuus.
Siittiöiden määrä tarkoittaa siittiöiden keskivertomäärää yhdessä näytteessä siemennestettä. Lääkärit arvioivat siittiöiden lukumäärää siemennesteanalyysissä.
Asiantuntijat pitävät terveenä siittiömääränä noin 15 miljoonaa millilitrassa tai vähintään 39 miljoonaa koko siemensyöksyssä. Alle 15 miljoonaa/ml katsotaan heikoksi ja hedelmällisyyttä haittaavaksi. Testosteronitasoilla on suuri merkitys siittiöiden määrään ja laatuun. Myös tietyt sairaudet, esimerkiksi perinnölliset geenivirheet, infektiot tai kasvaimet, voivat vaikuttaa siittiömäärään.
Elämäntapavalinnoilla ja luonnollisilla keinoilla voidaan tukea hormonituotantoa, joka säätelee siittiöiden kehitystä, ja näin edistää siittiöiden määrää ja laatua.
Siittiöiden liikkuvuus tarkoittaa siittiön kykyä liikkua tehokkaasti. Siittiöiden on päästävä naisen lisääntymiskanavan läpi hedelmöittääkseen munasolun – huono liikkuvuus voi siis aiheuttaa miehen hedelmättömyyttä.
Siittiöiden liikkuvuutta on kahta tyyppiä:
- Progressiivinen liikkuvuus tarkoittaa siittiöitä, jotka uivat suoraviivaisesti tai laajoja rengasliikkeitä tehden – tämä auttaa niitä etenemään kohti munasolua.
- Ei-progressiivinen liikkuvuus tarkoittaa siittiöitä, jotka eivät liiku suorassa tai uivat hyvin pienissä ympyröissä – tällöin niiden eteneminen ei onnistu.
Jotta siittiö kykenee tunkeutumaan kohdunkaulan limaan ja hedelmöittämään naisen munasolun, sillä tulee olla progressiivista liikettä vähintään 25 mikrometriä/sekunti. Huonoa liikkuvuutta eli asthenozoospermiaa epäillään, jos alle 32 % siittiöistä liikkuu riittävän tehokkaasti.
Tieteessä tutkitaan yhä tarkemmin, miten siittiöt löytävät tiensä munasoluun ja pystyvät hedelmöittämään sen. Progesteronihormonilla arvellaan olevan tähän roolinsa; siittiöiden arvellaan hakeutuvan munasolun lähettämien progesteronien perässä, sillä sitä on eniten juuri munasolun läheisyydessä.
Siittiöiden pakastaminen
Siittiöitä voidaan kerätä keinohedelmöitystä varten joko kohtuensisäistä inseminaatiota (IUI) tai keinohedelmöitystä (IVF) varten.
IUI:ssa siittiöt asetetaan suoraan naisen kohtuun hedelmöitystä helpottamaan; IVF:ssä siittiö viedään munasoluun laboratoriossa ja kehittyneimmät alkiot siirretään myöhemmin kohtuun.
Siemennestenäyte kerätään miehen ejakuloidessa steriiliin astiaan. Laboratorioteknikko analysoi ja käyttää näytettä heti, tai sen voi pakastaa ja säilyttää myöhempää käyttöä varten.
Siittiöitä voidaan myös luovuttaa. Luovutetut siittiöt tutkitaan tarkasti tartuntatautien ja geneettisten sairauksien varalta.
Voit seurata kuukautisiasi WomanLogin avulla. Lataa WomanLog nyt:
