Kipu
Kipu on universaali inhimillinen kokemus, mutta samalla hyvin yksilöllinen. Kivun tarkkaa syytä voi olla vaikea arvioida, mutta se on aina merkki siitä, että kehossa tapahtuu jotakin mahdollisesti vaarallista.
Kipua pidetään usein normaalina osana urheilua, ikääntymistä ja synnytystä. On totta, että kipu kuuluu ihmiselämään ja että jotkut kivut ovat väistämättömiä, mutta kivun ei ole tarkoitus jatkua pitkään.
Kipu on ensisijaisesti viesti siitä, että kehossa tapahtuu jotakin voimakasta, ylivoimaista ja todennäköisesti vahingollista. Kivun perimmäinen tarkoitus on kertoa, että tulee lopettaa toiminta: lopeta raskaan esineen nostaminen, vedä käsi pois tulesta, hoida haavaa.
Kipureseptorit eli nosiseptorit ovat aistinsoluja, joita esiintyy kaikkialla ihmiskehossa: ihossa, joissakin sisäelimissä ja jopa luissa – luuytimessä ja itse luukudoksessa. Tunnetusti ihmisellä ei ole nosiseptoreita aivoissa – päänsäryt johtuvat muista rakenteista, kuten verisuonista sekä niska- ja kasvolihasten hermoista.
Kivun tunne syntyy, kun kipureseptorit reagoivat erilaisiin vahingoittaviin (tai mahdollisesti vahingoittaviin) ärsykkeisiin lähettämällä sähköisiä viestejä selkäytimeen ja aivoihin, jotta reagoisit asianmukaisesti.
Kipureseptoreiden aktivoimat ärsykkeet voivat olla sekä ulkoisia että sisäisiä. Tietyissä tilanteissa ulkoisten ärsykkeiden yhteydessä kehosi käynnistää automaattiset ja tahattomat refleksiliikkeet kivun välttämiseksi. Kohtaamme voimakkaan, vaarallisen ärsykkeen, muutamme automaattisesti toimintaamme.
Aina kun koemme voimakkaan, välittömän kivun tunteen, toimintatavan muuttaminen ja avun etsiminen on lähes väistämätöntä. Kipu on yleisin syy hakeutua lääkärin vastaanotolle.
Kivun tyypit
Kipua voidaan luokitella monin eri tavoin: sijainnin mukaan (päänsärky, nivel- tai lihaskivut jne. – melkein mikä tahansa kehon osa voi kipuilla) tai esimerkiksi kivun aiheuttajan perusteella.
Nosiseptiivinen vai neuropaattinen kipu
Nosiseptiivinen kipu johtuu kipureseptoreiden suorasta ärsytyksestä. Kivun lähteenä oleva kudosvaurio on yleensä nähtävissä. Neuropaattinen kipu ilmenee, kun hermoradat ovat vaurioituneet. Hermoston vaurioita voi aiheuttaa useat sairaudet, kuten syöpä, diabetes tai multippeliskleroosi, tai perinnöllinen sairaus.
Haamukipu on myös neuropaattisen kivun tyyppi. Tämä ilmenee amputeeratuilla henkilöillä, kun he kokevat kipua raajassa, jota ei enää ole.
Akuutti ja krooninen kipu
Akuutti kipu on tilapäinen ja syntyy voimakkaan ärsykkeen, kuten vamman, fyysisen trauman tai akuutin sairauden tai infektion seurauksena. Synnytyskipu on myös akuuttia kipua. Akuutti kipu on osa kehon puolustusmekanismia. Kipu häviää, kun taustalla oleva syy on hoidettu, yleensä noin kuukauden sisällä.
Krooninen kipu jatkuu kuukausia tai jopa pidempään. Sen taustalla voi olla sairaus, kuten fibromyalgia, endometrioosi, nivelreuma, migreeni tai syöpä. Myös hoitamaton vamma tai sairaus voi aiheuttaa kroonista kipua. Kroonista kipua on vaikea hoitaa ja pääosin voittaa, sillä usein kivun suora syy on jo poistunut, mutta hermoratoihin on jäänyt viallista "tietoa".
Krooninen kipu ei aina ole yhtä voimakasta kuin akuutti kipu, mutta sen pitkäkestoisuus voi vaikuttaa hyvin negatiivisesti sekä fyysisesti että henkisesti.
Kroonisen kivun riskitekijöitä ovat:
- perimä – esimerkiksi, jos suvussasi on migreeniä, sinulla on suurempi riski saada sitä
- alipaino tai ylipaino
- ikä
- diabetes
- riskialtis työ tai harrastus – esimerkiksi, jos nivelet altistuvat jatkuvasti suurelle rasitukselle raskaita tavaroita kantaessa tai äärimmäisiä urheilulajeja harrastaessa
- aikaisemmat vammat
- tupakointi
- istuva elämäntapa
- stressi
Kipu on aina yksilöllistä
Kipukynnys – hetki, jolloin kipu muuttuu sietämättömäksi – vaihtelee merkittävästi eri ihmisillä.
Kipukynnykseen vaikuttavat mm. sukupuoli, geneettiset tekijät, aiempi altistuminen ärsykkeelle, fyysinen kunto, ihon terveys ja jopa henkilön mieliala kulloinkin.
Kipu on vaikea ohittaa silloin, kun itse sitä kokee. Toisissa ihmisissä kipu ei kuitenkaan ole aina niin ilmeistä, etenkin jos se on kroonista ja henkilö on tottunut hallitsemaan sitä, tai jos ihminen ei kykene ilmaisemaan itseään selkeästi. Tämän puutteellinen kyky tunnistaa toisen kipua on johtanut moniin vääriin käytäntöihin aikaisemmin.
Monet terveydenhuollon ammattilaiset uskoivat vielä 1980-luvulla, etteivät vauvat tunne kipua! Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ajateltiin, että itku vastauksena kaikkiin ärsykkeisiin viittaisi siihen, ettei vauvan hermosto ole täysin kehittynyt, eikä kipua osata kokea aidosti.
Vauvojen kipukokemukset on nykyisin voitu osoittaa MRI-kuvauksilla. Tutkimusten mukaan vauvat ovat jopa aikuisia herkempiä kivulle. Mikä äiti tarvitsisi tätä varten tiedemiestä vakuuttamaan?
Valitettavasti, jos kivusta kärsivä ei kykene ilmaisemaan kokemustaan tavalla, jota muut ymmärtävät, hänet saatetaan jättää huomiotta ja yksin kipunsa kanssa. Tämä on tuttua monille kroonisesti sairaille ja vammaisille. Todellisuudessa näin voi käydä kenelle tahansa.
Kivun arviointi ja tunteen ilmaiseminen on hyvin haastavaa. Miltä kipu tuntuu? Onko se viiltävää? Särkevää tai jyskyttävää? Missä kohtaa kehoa kipu sijaitsee? Käyttämämme sanasto kivun kuvaamiseen on usein riittämätöntä.
Kipukokemusten viestimisen helpottamiseksi tutkijat ovat kehittäneet erilaisia kyselyitä ja tapoja raportoida kipua. Esimerkiksi lääkärisi voi pyytää arvioimaan kipusi asteikolla 1–10, jossa 0 tarkoittaa ”ei kipua” ja 10 ”pahinta mahdollista kipua”. Lääkärit eivät yleensä odota potilaan sanovan 10 tutkimuksen aikana, sillä niin kova kipu estäisi todennäköisesti puhumisen täysin.
Älä pelkää arvioida kipuasi huolellisesti ja antaa matalampaa arvosanaa. Terveen kehon ei tulisi kokea kipua lainkaan. Myös 1–2/10 voi olla haitallinen, erityisesti jos kipu on kroonista.
Kipu ja stereotypiat
Naisten kertomuksia kehonsa kivusta vähätellään usein – joko heidät nähdään liian "herkkinä" arvioimaan kivun vakavuutta tai odotetaan, että he yksinkertaisesti kestävät kaikki kuukautiskiertoon, raskauteen tai yleisesti naiseuteen liittyvät kivut.
Samanlaisia stereotypioita esiintyy muilla ryhmillä. Esimerkiksi ylipainoisia tutkitaan usein puutteellisesti terveydenhuollossa; tiedostamaton asenne yhdistää kaikki vaivat liialliseen kehonpainoon. Vaikka ylipaino lisää monien sairauksien ja nivelkipujen riskiä, muiden mahdollisten syiden tutkimatta jättäminen voi olla vakavaa – erityisesti, jos kyseessä on hoidettava sairaus.
Hyvä kipu?
Kulttuurimme asenteet kipua kohtaan ovat usein ristiriitaisia. Uskomme toisinaan, että kivulla on arvoa, jos se koetaan jonkin tavoitteen vuoksi – esimerkiksi kauneusleikkausten tai urheilusuoritusten yhteydessä.
"No pain, no gain" -ajattelu voi olla hyvin haitallista niin urheilussa kuin muuallakin. Lihaskivut ja arkuus liikunnan jälkeen on normaalia, mutta itsensä äärirajoille vieminen voi olla vaarallista.
Urheilussa – kuten muuallakin – kipu on merkki siitä, että jokin on vialla tai vamma on lähellä. Jos kipua ei oteta vakavasti, lopputuloksena voi olla vakavia terveysongelmia ja loppuunpalaminen.
Kipu osana seksiä on oma aiheensa. Joillekin hallittu kipu tuo lisäjännitystä makuuhuoneessa. Voit lukea lisää seksifantasioista täältä. Tärkeintä on, että kokeilut ovat aina suostumuksellisia. Varsinkaan yhdynnän ei tule olla kivuliasta.
Kivunlievitys
Erilaisia kipulääkkeitä (analgeetteja) saa apteekista ilman reseptiä tai lääkärin määräyksellä.
Asetyylisalisyylihappo (aspiriini) ja ibuprofeeni ovat muutamia tavallisimpia reseptivapaita kipulääkkeitä. Ne lievittävät kipua estämällä vaurioituneiden kudosten vapauttamia aineita. Ibuprofeeni myös vähentää turvotusta.
Vaikka tuntuisi, että lääkkeet vaikuttavat suoraan kipukohtaan, ne kiertävät verenkierrossa ja vaikuttavat kaikkiin kohtiin, joissa kipua aiheuttavat hormonit vapautuvat.
Näitä lääkkeitä voidaan käyttää lihas- ja nivelkipuihin, kuukautiskipuihin, päänsärkyihin ja muihin oireisiin. Aspiriini ja ibuprofeeni ovat melko turvallisia, etenkin satunnaisessa käytössä. Ne kuitenkin lievittävät vain oireita eivätkä poista kivun todellisia syitä.
Opioidit kuten morfiini ja fentanyyli ovat vahvoja kipulääkkeitä, joita saa yleensä vain reseptillä. Niitä käytetään vakavaan kipuun, esimerkiksi rajun vamman, kroonisen sairauden tai leikkauksen jälkihoidossa. Syöpäpotilaat voivat toisinaan saada opioideja helpottamaan hoitojen aiheuttamaa kipua.
Opioidit ovat samankaltaisia kuin endorfiinit – kehon omat välittäjäaineet, joita syntyy luonnollisesti kivun lievittämiseksi. Liiallisessa käytössä ne voivat aiheuttaa riippuvuutta. Opioideilla on myös voimakkaampia sivuvaikutuksia kuin miedommilla kipulääkkeillä.
Kroonisesta kivusta kärsivät saattavat tarvita lisäksi masennuslääkkeitä, jos kivun aiheuttajaa ei voida hoitaa fyysisestä näkökulmasta.
Luonnolliset keinot kivun ehkäisyyn ja lievitykseen
Kipua voidaan usein ehkäistä tai ainakin lievittää luonnollisin keinoin, kuten:
- jääpakkaus turvonneille lihaksille
- kylmäpussi päänsäryn lievittämiseen
- lämpöhaude nivelrikossa
- jooga ja venyttely lihasten hyvinvoinnin ja liikkuvuuden edistämiseksi
- hengitysharjoitukset sekä kehon että mielen rauhoittamiseen
- inkivääri lihaskivun, turvotuksen ja muun tulehduksen lievittämiseen
- kurkuma haavaumien ja ruoansulatusvaivojen lievittämiseen
- yrttitee monenlaisiin vaivoihin
- akupunktio erilaisiin kipuihin
- eteeriset öljyt monenlaisiin vaivoihin
- lämmin kylpy rentoutumiseen
Stressin vähentämisellä – sekä ulkoisen että sisäisen – voi olla suuri vaikutus kivun hallintaan.
Ole varovainen itsehoidossa ja käänny aina terveydenhuollon ammattilaisen puoleen, jos kivut palaavat.
Voit seurata kuukautiskiertoasi WomanLog-sovelluksella. Lataa WomanLog nyt:
