COVID-19:n tunnistamisesta on kulunut jo yli neljä vuotta. Tänä aikana yli 700 miljoonaa ihmistä on sairastunut maailmanlaajuisesti ja lähes 7 miljoonaa ihmistä on kuollut viruksen aiheuttamiin seurauksiin.
Kun virus ilmestyi ensimmäistä kertaa, se oli hengenvaarallinen. Sairaalat ja terveyskeskukset olivat äärirajoilla potilaiden määrän vuoksi eivätkä pystyneet hoitamaan kaikkia. Emme tienneet, miten se sai alkunsa, miten se leviää tai miten olisi parasta reagoida. Vuosien aikana olemme parantaneet hygieniakäytäntöjämme ja oppineet hallitsemaan pelkojamme. Olemme kehittäneet myös hoitokeinoja virusta vastaan sekä rokotteita suojataksemme itseämme.
Et ehkä ole tietoinen siitä, mutta tällä hetkellä (keväällä 2024) koemme maailmanlaajuisesti pandemian toiseksi suurimman Covid-tapauspiikin. Onneksi nykyisin oireet ovat useimmille lieviä—kurkkukipua, nuhaa ja ehkä kehon särkyjä sekä kuumetta—enemmän influenssan tai ärhäkän flunssan kaltaisia. Koska virus on muuntunut ajan myötä, sen taipumus tarttua on kasvanut, mutta samalla se on muuttunut vähemmän vaaralliseksi.
Kuitenkin pieniä lapsia, iäkkäitä, raskaana olevia sekä immuunipuutteisia ihmisiä ja henkilöitä, joilla on jokin keuhkosairaus, voi vielä uhata vaikeat oireet ja komplikaatiot ja he saattavat tarvita sairaalahoitoa. Vaikka pandemian huippuvaarat ovat enimmäkseen takanapäin, meidän tulisi silti muistaa olla tartuttamatta mitään infektioita yhteisöjemme haavoittuvaisimpiin henkilöihin.
COVID-19 tulee sanoista COronaVIrus Disease 2019, joka nimettiin löytövuotensa mukaan. Tätä sairautta aiheuttaa virus nimeltä Severe Acute Respiratory Syndrome CoronaVirus 2, eli SARS-CoV-2. Se on yksi monista koronaviruksista, laajasta hengitystievirusten perheestä, joka aiheuttaa tauteja sekä ihmisissä että eläimissä.
Koronavirukset on nimetty niiden kruununmuotoisten piikkien perusteella, jotka näkyvät virushiukkasen pinnalla mikroskoopilla katsottuna. Sana corona tarkoittaa latinan kielessä “kruunua”.
Ei ole olemassa Covid-1:tä tai Covid-10:tä, mutta koska kaikki virukset muuntuvat ja kehittyvät, tästäkin taudista on olemassa useita kantoja ja variantteja.
Virus tarvitsee elävän isännän säilyäkseen. Päästyään sisään se monistuu nopeasti ja alkaa levitä. Kopioituessaan viruksen DNA:ssa ja RNA:ssa tapahtuu pieniä “kopiointivirheitä”, joiden mukana virus muuttuu ja kehittyy.
Kun pieniä mutaatioita kertyy riittävästi, puhutaan uuden variantin syntymisestä. Jos variantilla nähdään olevan erilaisia biologisia ominaisuuksia kuin alkuperäisellä viruksella, kutsutaan sitä uudeksi kannaksi (tai linjaksi).
Kaikki virukset muuntuvat isäntien välillä liikkuessaan, mutta muutosten nopeus vaihtelee viruksittain. Covidilla muuntumisnopeus on kohtalaisen nopea ja dynaaminen, mutta ei ihan yhtä nopea kuin influenssaviruksella.
Osa mutaatioista tai muutoksista nukleotidiketjuissa voi olla pelkkiä virheitä, sillä kun virus kohtaa isännän immuunipuolustuksen tai tartuttaa henkilön, jolla on immuniteettia aikaisempaan varianttiin, virus voi muuntua ympäristön mukaan.
Tutkijat ympäri maailmaa jatkavat SARS-CoV-2-varianttien tutkimista ja jakavat tietoa globaaleihin tietokantoihin, kuten PANGO:hon, jotta hallitukset ja lääkeyhtiöt voivat tehdä päätöksiä ajantasaisimman tiedon pohjalta.
Tutkijat seuraavat varianttien tarttuvuutta, immuniteettia ja sairastuvuuden vakavuutta ja luokittelevat ne seuraavasti:
Vaikka tilanne on helpottunut, SARS-CoV-2-virusta kiertää edelleen paljon maailmanlaajuisesti, ja sen muuntuminen on arvaamatonta, joten terveysviranomaiset ovat yhä valppaina.
Tällä hetkellä yleisimmät liikkeellä olevat muodot ovat Omikronin JN.1- ja BA.2.86-variantit. Useimmissa maissa nämä katsotaan tarkkailtaviksi varianteiksi (VOI), eivät huolta aiheuttaviksi variantiksi (VOC).
Perusvarotoimet pysyvät samoina:
Tutkijat ympäri maailmaa kehittävät edelleen hoitokeinoja Covid-19:ään. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) on hyväksynyt useita lääkkeitä käytettäväksi sairaaloissa ja hätätapauksissa. Näihin kuuluvat:
Muita mahdollisia hoitoja ovat kehitteillä olevat viruslääkkeet kuten favipiraviiri ja merimepodiibi, tulehdusta lievittävät hoidot ja kortikosteroidit elinvaurioiden ehkäisyyn sekä immuunipohjaiset hoidot kuten toipilasplasman käyttö tai monoklonaaliset vasta-aineet.
Loishäädössä käytetty ivermektiini sekä malarialääkkeet hydroksiklorokiini ja klorokiini eivät tehoa Covid-19:ään ja voivat olla vaarallisia, jos niitä käytetään väärin.
Kun sairastumme ja paranemme, mutta emme enää myöhemmin sairastu samaan tautiin, sanotaan, että olemme kehittäneet immuniteetin. Tämä tapahtuu, kun elimistö osaa tuottaa tälle taudille sopivia vasta-aineita. Vasta-aineet ovat valkuaisaineita, jotka neutraloivat tai tuhoavat antigeenejä—eli haitallisia tunkeilijoita, kuten viruksia, bakteereja, sieniä ja toksiineja, jotka voivat sairastuttaa meidät.
Vasta-aineita tuottavat erityisesti valkosolut nimeltä B-solut, jotka jakaantuvat ja vapauttavat miljoonia vasta-aineita verenkiertoon ja lymfajärjestelmään.
Antigeeneillä on molekyylejä, jotka eroavat kehomme omista. Kun immuunijärjestelmä tunnistaa antigeenin, se valmistaa vasta-aineita, jotka kiinnittyvät niihin ja muuttavat ne harmittomiksi.
Jos esimerkiksi sairastat vesirokon, immuunijärjestelmäsi oppii lopulta tuottamaan vasta-aineita, jotka tuhoavat vesirokkoviruksen. Kun seuraavan kerran sama antigeeni joutuu elimistöön, kehosi tietää heti, mitä tehdä, etkä sairastu. Olet näin kehittänyt luonnollisen immuniteetin vesirokkoa vastaan.
Rokotteet auttavat kehoamme kehittämään immuniteetin ilman, että tarvitsee sairastua. Rokotetyyppejä on erilaisia ja ne toimivat hieman eri tavoin, mutta kaikkien tavoite on opettaa elimistön puolustusjärjestelmää tunnistamaan tunkeilija-antigeenin ja antamaan sille “rakennusohjeet” tehokkaan vasta-aineen valmistamiseksi.
Rokotuksen jälkeen elimistö harjoittelee uutta immuunipuolustusreaktiota, mikä joskus aiheuttaa lieviä oireita, kuten kuumetta. Tämä on merkki siitä, että elimistö rakentaa immuniteettia, ei että olet oikeasti sairastunut. Rokotteissa ei käytetä eläviä viruksia eivätkä ne voi aiheuttaa koronavirusta tai muuta tartuntaa, eivätkä ne muuta tai vaikuta geeneihimme.
Rokotteiden ansiosta voimme nyt välttää monia sairauksia, jotka aiheuttivat aikaisemmin vakavia sairastumisia ja kuolemia, kuten polio, tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko, kurkkumätä, isorokko, hepatiitti ja monet muut.
Sekä luonnollinen immuniteetti (sairastamisen ja toipumisen jälkeen) että rokotteen tuottama immuniteetti kestävät pitkään, mutta joskus immuunijärjestelmä kaipaa muistutusta, tai virus muuntuu niin paljon, etteivät vanhat vasta-aineet tehoa ja tarvitset tehosterokotteen.
Influenssavirus muuntuu todella nopeasti ja voi aiheuttaa vakavia tauteja vanhuksille ja immuunipuutteisille, minkä vuoksi tutkijat seuraavat sen muuntumista ja kehittävät joka vuosi uuden influenssarokotteen.
Myös Covid-virus muuntuu nopeasti, vaikkakaan ei ihan samaa tahtia kuin influenssa. Jotta suojaudut parhaiten ajantasaisilta varianteilta, on tärkeää pitää rokotukset ajan tasalla.
Kun tauti leviää nopeasti monille ihmisille, puhutaan epidemiasta, ja kun leviämistä ei voi rajoittaa tietylle alueelle, vaan se koskettaa koko maailmaa, syntyy pandemia. Covid-19-pandemia alkoi Kiinasta loppuvuonna 2019 ja, koska virus oli niin tarttuva ja maailmamme tiiviisti yhteydessä, tauti levisi kaikkiin maihin aiheuttaen valtavan kuormituksen terveydenhoitojärjestelmille ja suuria mullistuksia arjessamme.
Nyt on kulunut jo yli neljä vuotta. Kun yhä useampi kehittää immuniteetin Covid-19-virusta vastaan ja kehitämme parempia suojautumis- ja hoitokeinoja, viruksesta tulee endeeminen. Se ei katoa, mutta osaamme hallita sitä ja pitää sen kurissa.
Pitä huolta itsestäsi ja läheisistäsi, ja tee voitavasi pysyäksesi terveenä—ja jotta et tartuta sairautta eteenpäin.
Ajantasaisia tietoja Covid-19:stä saat Maailman terveysjärjestön (WHO) ylläpitämiltä verkkosivuilta tai oman alueesi terveys- ja turvallisuusviranomaisen sivustoilta, kuten Yhdysvaltain Center for Disease Control and Prevention, Euroopan tartuntatautivirasto tai AfricanCDC.
Voit seurata kiertoasi WomanLogilla. Lataa WomanLog nyt: