Epiduraalipuudutus
Vaikka jokainen synnyttävä nainen käy läpi saman perustavan prosessin, jokaisen kokemus on monimutkainen ja subjektiivinen. Synnytys on emotionaalinen kokemus, joka sisältää sekä fysiologisia että psykologisia tekijöitä. Monille naisille synnytyskipujen ennakointi voi olla pelottavaa.
Tänä päivänä on olemassa monia kivunlievitysmenetelmiä. Osa naisista haluaa vahvasti synnyttää luonnollisesti ilman lääkitystä, kun taas toiset ottavat mielellään vastaan modernin lääketieteen tarjoaman avun. Epiduraalipuudutus on yleinen ja tehokas tapa lievittää synnytyskipua.
2000-luvulla lääkärit ovat huomattavasti paremmin varustautuneita auttamaan synnytyksissä kuin 1500-luvulla. Äitien ja vauvojen terveys ja turvallisuus ovat parantuneet merkittävästi lääketieteen kehityksen ansiosta, ja naiset selviävät nykyään tilanteista, jotka aiemmin olisivat olleet hengenvaarallisia. Silti meillä on vielä paljon opittavaa siitä, kuinka parhaiten tukea naisia synnytyksessä. Synnyttävä nainen on nykyään paljon enemmän mukana synnytysprosessissa, kuten doulan ja kätilön suosion kasvu sekä synnytyssuunnitelmien yleisyys osoittavat. Synnytyssuunnitelmassa odottava äiti pohtii ja kirjaa toiveensa sekä odotuksensa synnytyskokemuksesta. Aikaisemmin naisten ääniä ei ole kuunneltu, mutta nyt olemme parempia kuuntelijoita.
Synnytys on arvaamatonta, samoin reaktiomme siihen. Jokaisen naisen täytyy punnita kivunlievitysvaihtoehdot ja valita, mikä tuntuu hänelle ja vauvalle parhaimmalta. Paras aloitus on oppia, mitä odottaa ja mitkä ovat lääketieteelliset ja ei-lääketieteelliset vaihtoehdot synnytyskipujen lievittämiseksi.
Kipu synnytyksessä
Ensisynnyttäjillä synnytys kestää tyypillisesti 12–24 tuntia; jo aiemmin synnyttäneillä se kestää yleensä 8–10 tuntia. Nämä ovat kuitenkin tilastollisia keskiarvoja – jotkut vauvat syntyvät muutamassa minuutissa, toiset pitävät äitinsä synnytyksessä päiväkausia.
Synnytys mielletään yleensä jakautuvan kolmeen vaiheeseen:
- kohdunsuun avautuminen noin 10 cm saakka (latentti, aktiivinen ja avautumisvaihe)
- aktiivinen ponnistus ja vauvan syntymä
- istukan syntyminen
Vaikka synnytyskipu johtuu pääasiassa kohdun supistuksista, kokema kipu muuttuu synnytyksen edetessä. Kun ensimmäiset kunnon supistukset alkavat, kohdunsuu alkaa laajentua. Supistukset tuntuvat yleensä voimakkaana koko vatsan alueen kiristyksenä. Latenttivaihe voi kestää jopa kuusi tuntia. Kohdunsuun laajentumisen myötä supistukset voimistuvat, pitenevät ja tihenevät. Aktiivinen vaihe kestää tyypillisesti kahdesta kahdeksaan tuntia.
Kipu on yleensä voimakkaimmillaan kohdunsuun saavuttaessa täyden avautumisen, ja se voi tuntua koko vartalon alueella: ylävartalossa, lantiossa, alaselässä, nivusissa ja reisissä. Avautumista edeltävä vaihe – niin sanottu siirtymävaihe – kestää yleensä korkeintaan tunnin.
Tässä vaiheessa äidille tulee ponnistamisen tarve, ja kohdunsuun avautumiskipujen tilalle tulee ponnistamisesta johtuva uusi intensiteetti, kun vauvaa siirretään kohti emättimen aukkoa maailmaan. Vaikka kipua yhä esiintyy, ponnistaminen voi myös lievittää painetta. Ponnistusvaiheen kipu voi kestää muutamasta minuutista useaan tuntiin.
Kun vauvan pää tulee ulos emättimestä, emättimen ja peräaukon välinen kudos – väliliha – voi revetä. Pinnalliset ja toisen asteen repeämät ovat melko tavallisia, ja kaiken muun keskellä nainen ei välttämättä edes huomaa repeämää ennen synnytyksen jälkeen. Kolmannen ja neljännen asteen repeämät ovat syvempiä ja vaativat huolellista ompelua ja jälkihoitoa. Joissakin tapauksissa lääkäri tai kätilö voi tehdä hallitun leikkauksen eli episiotomian, jolla pyritään estämään vaikeampia repeämiä. Oikein hoidettuna jopa vaikeat repeämät paranevat muutamassa viikossa.
Synnytyksen viimeinen vaihe on istukan syntyminen, johon liittyy vielä supistuksia ja kramppeja. Tämä kestää noin puoli tuntia, mutta verrattuna äskettäin koettuun synnytykseen sekä helpotukseen lapsen syntymisestä, se on pieni tapahtuma. Viimeiset supistukset auttavat myös kohtua alkamaan kutistua ja sulkemaan verenkierron, joka ruokki vauvaa kohdussa.
Se, kuinka paljon kipua nainen kokee, riippuu sekä objektiivisista että subjektiivisista tekijöistä, kuten vauvan koosta ja asennosta lantiossa (onko vauva kasvot ylöspäin vai alaspäin, tuleeko pää edellä vai perätilassa), synnytyksen nopeudesta, supistusten voimakkuudesta sekä äidin henkisestä tilasta, valmistautumisesta, kipukynnyksestä, väsymyksestä ja tukiverkostosta. Myös mahdolliset komplikaatiot vaikuttavat kokemukseen.
Kivunlievitys
Kivunlievitykseen on useita ei-lääkkeellisiä vaihtoehtoja. Näitä ovat rentoutusharjoitukset, hengitystekniikat, akupunktio tai akupainanta, hieronta, steriilin veden injektiot ihon alle, lämpö- tai kylmäpakkaukset, jooga, kävely, asennon vaihtaminen, synnytyspallon käyttö, suihkussa käyminen, vedenalainen synnytys sekä läheisen tai doulan tuki.
Lääketieteellistä apua ei aina tarvita synnytyksessä, ja voi olla monia henkilökohtaisia, uskonnollisia tai muita syitä suosia vaihtoehtoisia keinoja. Kuitenkin monet naiset hyötyvät suuresti nykylääketieteen tarjoamasta avusta. Lääkkeelliseen kivunlievitykseen kuuluvat epiduraalipuudutus, spinaalipuudutus, pudendaalipuudutus, ilokaasu sekä opioidit. Jokaisessa menetelmässä on omat hyvät ja huonot puolensa.
Kipu – ja jopa sen pelko – voi pahentaa olemassa olevia terveysongelmia, kuten korkeaa verenpainetta sekä sydän- ja keuhkosairauksia.
Kivun kokeminen lisää kortisolin – stressihormonin – määrää elimistössä. Pitkään koholla olevat kortisolitasot voivat olla haitallisia, mutta hetkellinen stressihormoni valmistaa sikiötä elämään kohdun ulkopuolella.
Epiduraalipuudutuksen käyttö on henkilökohtainen päätös, mutta sitä suositellaan usein, jos synnytyslääkäri arvioi, että hätäkeisarileikkaus voi olla tarpeen, jos on kaksosraskaus, jos vauva on isompi kuin äidin lantio sallii tai jos on muita mahdollisia komplikaatioita, jotka vaativat leikkausta.
Naiset, jotka ovat päättäneet käyttää tätä lääkitystä, alkavat yleensä pohtia sitä kohdunsuun oltua noin kolmen sentin auki. Epiduraali annetaan, kun kohdunsuu on 4–5 cm auki.
Mikä on epiduraali?
Epiduraali tarkoittaa tilaa selkärangan sisällä. Selkäydin sijaitsee nikamien muodostaman selkärangan ja niitä suojaavien poikkihaarakkeiden välissä, ihon alla. Selkäydintä ympäröivät hermot ja muut kudokset, joista uloin kerros on dura mater. Epiduraalitila on selkäydinkanavan uloin osa, duramaterin yläpuolella.
Epiduraalipuudutus, eli epiduraali, ruiskutetaan epiduraalitilaan. Se estää kipusignaalien kulkeutumisen kehon alaosasta – alavatsasta, alaselästä, lantion seudusta ja jaloista. Nämä lääkkeet ovat paikallispuudutteita ja niihin kuuluvat esimerkiksi bupivakaiini, kloroprokaiini tai lidokaiini. Niitä käytetään usein yhdessä muiden lääkkeiden, kuten fentanyylin tai sufentanyylin kanssa, jotta voidaan käyttää pienempiä annoksia paikallispuudutetta.
Epiduraalipuudutus annetaan yleisimmin katetrin kautta, joka asetetaan alaselkään. Tämän tekee vain ammattitaitoinen anestesialääkäri, joka säätelee annosta ja seuraa vointiasi synnytyksen aikana. Ensin annetaan paikallispuudute, joka puuduttaa alueen, jonka jälkeen asetetaan suurempi neula katetrin asettamista varten. Katetri pysyy paikallaan koko synnytyksen ajan ja sitä kautta lääke annostellaan tarpeen mukaan. Viimeisen noin 20 vuoden aikana joissain sairaaloissa on siirrytty potilaan itse säätelemään kivunlievitykseen annostelupumpulla erinomaisin tuloksin.
Epiduraalia voidaan antaa vain sairaalassa, jossa on käsillä desinfiointiaineet ja hätätilavälineet. Kotisynnytyksissä, synnytyssairaaloiden ulkopuolella tai vesisynnytyksessä epiduraalia ei voida käyttää.
Epiduraali vaikuttaa pääasiassa selkäydinhermoihin ja estää kipuviestien etenemisen.
Vaikka epiduraalissa tunto ei täysin katoa ja jonkin verran kipua jää, tämä antaa synnyttäjälle mahdollisuuden osallistua synnytykseen ja tunnistaa, milloin on oikea hetki ponnistaa. Potilaan itse ohjattava annostelupumppu on osoittautunut hyväksi tavaksi pitää lääkeannostelu mahdollisimman pienenä ja hyödyt mahdollisimman suurina.
Spinaalipuudutus vai epiduraali?
Samanlainen kivunlievitysmenetelmä on spinaalipuudutus. Siinä puudute annetaan suoraan dura-pussin eli selkäytimen ympärillä olevan kalvon sisään. Toisin kuin epiduraalissa, tällä menetelmällä voidaan antaa vain yksi lääkeannos kerrallaan, eikä siis käytetä katetria.
Esimerkiksi hätäkeisarileikkauksessa lääkäri voi ehdottaa spinaalipuudutusta, sillä se vaikuttaa välittömästi. Sen vaikutus kestää kuitenkin vain 2–3 tuntia. Koska ensisynnytys voi kestää jopa 24 tuntia, katetri voi olla toistuvia puudutuksia kätevämpi ratkaisu.
Annoksissa tai turvallisuudessa ei ole merkittäviä eroja epiduraali- ja spinaalipuudutuksen välillä. Epiduraali on suositumpi, koska se on käytännöllisempi. Joissakin sairaaloissa käytetään myös yhdistettyä epiduraali-spinaalipuudutusta.
Hyödyt
Epiduraalipuudutus lievittää kipua vaikuttamatta merkittävästi lihasten voimaan. Voit siis levätä kivulta, mutta olet valpas ja aktiivisesti mukana synnytyksessä.
Epiduraalipuudutus on hyvin tutkittu ja yleisesti turvalliseksi todettu. Synnytyskivun lievityksellä on lukuisia positiivisia vaikutuksia äidille sekä sitä kautta vauvallekin. On näyttöä siitä, että traumaperäisen synnytyskokemuksen riskin pienentäminen epiduraalin avulla voi vähentää myös synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita.
Kivun aiheuttaman stressin vähentäminen voi normalisoida verenpainetta ja hengitystä – tämä on erityisen tärkeää, jos äidillä on taustalla terveysongelmia.
Haitat ja mahdolliset sivuvaikutukset
Epiduraali voi nopeuttaa synnytyksen ensimmäistä vaihetta, mutta tavallisesti pidentää toista eli ponnistusvaihetta, erityisesti ensisynnyttäjillä. Koska puudutus voi alentaa verenpainetta, se saattaa laskea synnytyksen aikana liikaa. Tällöin äidille voidaan antaa suonensisäisesti nesteitä turvatakseen sekä äidin että vauvan sykkeen.
Yleisesti epiduraalin sivuvaikutukset ovat samanlaisia kuin muilla paikallispuudutteilla. Tavallisimmin raportoidut haitat ovat:
- päänsärky seuraavana päivänä puudutteen vaikutuksen loputtua
- huimaus ja pahoinvointi
- kipu katetrin asettamispaikassa
- puutuneisuus toisella kehon puolella
- kuume ja kutina
Epiduraali puuduttaa alavatsaa, mikä voi vaikeuttaa rakon hallintaa ja virtsaamisen tuntemista. Tämä kestää noin vuorokauden.
Jos valitset täysin luonnollisen synnytyksen tai vedessä synnyttämisen, epiduraali ei silloin sovi vaihtoehdoksi. Synnytys ei edellytä kivunlievitystä onnistuakseen – valinta on aina sinun. Punnitse vaihtoehtoja ja keskustele toiveistasi kätilön, gynekologin tai synnytyslääkärin kanssa löytääksesi juuri sinulle sopivan vaihtoehdon!
Voit seurata kuukautisiasi WomanLog-sovelluksella. Lataa WomanLog nyt:
