Lääketieteellisesti Avustetut Hedelmöityshoidot
Avusteinen lisääntymistekniikka eli ART (Assisted Reproductive Technology) on kattotermi useille lääketieteellisille toimenpiteille, joita käytetään auttamaan ihmisen lisääntymiseen liittyvissä ongelmissa. Kaikki eivät voi saada lapsia luonnollisesti. ART:n avulla tiede tarjoaa heille mahdollisuuden, jota ilman he eivät olisi saaneet valita.
Eettisesti aihe on monimutkainen, kuten kaikki yritykset tyydyttää vaistoja keinotekoisesti: hedelmällisyyshoitojen myötä monisikiöisten raskauksien määrä on kasvanut merkittävästi; munasarjojen stimulointi voi aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia; sijaissynnyttäjän kantama lapsi voi haluta tavata sijaissynnyttäjänsä vastoin laillisten vanhempien tahtoa. Tällaiset tekijät vaativat hankalia päätöksiä.
Hedelmällisyys
Ilman poikkeavuuksia heteroseksuaalisella parilla on noin 25 % mahdollisuus hedelmöittymiseen kuukautiskiertoa kohden. 60 % pareista onnistuu puolen vuoden kuluessa, 80 % vuoden ja 90 % puolentoista vuoden sisällä.
Onnistumisen mahdollisuudet riippuvat vahvasti ajoituksesta. Optimaalisin aika tulla raskaaksi on niin sanottu "fertile window" eli hedelmällinen ikkuna, joka sijoittuu muutaman päivän ajalle juuri ennen ovulaatiota (noin kaksi viikkoa ennen kuukautisia). Munasolu säilyy munanjohtimessa 12–24 tuntia—tavoitteena on, että siittiö hedelmöittää munasolun tämän ajan sisällä. Vauvaa toivovan parin suositellaan harrastavan seksiä vähintään kolme kertaa viikossa.
Jos vuosi on kulunut ilman ehkäisyä ja säännöllisestä seksistä huolimatta raskautta ei ole alkanut, on hyvä harkita mahdollisia hedelmällisyysongelmia. Tällöin aloitetaan tutkimukset ja testit syiden selvittämiseksi. Lääkärit toimivat kuitenkin tapauskohtaisesti, ja tilanteesta riippuen yhteydenotto lääkärille voi olla aiheellista jo aiemmin.
Sekä miehillä että naisilla voi esiintyä hedelmättömyyttä, jonka mahdollisten syiden kirjo ulottuu geeneistä sairauksiin ja elintapoihin. On tärkeää, että molemmat osapuolet hakeutuvat tutkimuksiin yhdessä, jotta kokonaiskuva selviää, myös tavat ja olosuhteet, jotka voivat haitata raskaaksi tulemista, sekä sairaushistoria ja hedelmällisyystutkimusten sisältö.
Miehillä hedelmällisyyttä tutkitaan yleensä siemennestenäytteellä (siittiöiden määrä, liikkuvuus, rakenne, näytteen tilavuus ja pH) ja mahdollisesti biokemiallisilla analyyseillä (lisäsukupuolielinten toiminta).
Naisilla voidaan tehdä verikokeita (tiettyjen hormonien pitoisuudet), kohdun ja munanjohtimien varjoainekuvaus eli hysterosalpingografia sekä tähystystutkimuksia (laparoskopia).
Molemmille voidaan tehdä klamydiatesti (klamydia on sukupuolitauti, joka vaikuttaa hedelmällisyyteen), ultraäänitutkimus, hormonimäärityksiä ja kromosomitutkimuksia (mahdollisten perinnöllisten syiden kartoittamiseksi).
Käytännössä hedelmällisyyttä voidaan parantaa joissakin tapauksissa elämäntapoja muuttamalla (lopettamalla tupakointi/alkoholin käyttö, ruokavalion muutokset, painon säätely). Muissa tapauksissa voidaan joutua poistamaan myoomia tai arpikudosta kohdusta, joilla on vaikutusta raskauden alkamiseen, poistamaan tukkeutumia siemenjohdossa tai hoitamaan hormonitasapainoa lääkityksellä.
ART ei ole helppo tie—se voi olla emotionaalisesti raskasta, aikaa vievää ja kallista. Tulevien vanhempien on hyvä harkita vaihtoehtojaan tarkasti ennen päätöksen tekemistä.
Munasarjojen stimulointi
Naishormonit erittyvät hypotalamuksesta, aivolisäkkeestä ja munasarjoista. Hypotalamus erittää GnRH-hormonia (gonadotropiinia vapauttava hormoni), aivolisäke erittää gonadotropiineja: luteinisoiva hormoni (LH) ja follikkelia stimuloiva hormoni (FSH), ja munasarjat tuottavat estrogeenia ja progesteronia. GnRH säätelee gonadotropiinien eritystä, jotka taas säätelevät estrogeenin ja progesteronin eritystä, ja estrogeenit puolestaan hillitsevät GnRH:n, LH:n ja FSH:n eritystä. Munasarjojen stimulointi voi siis kohdistua kaikkiin kolmeen tasoon.
Munasarjojen stimulointia on pääpiirteissään kahdenlaista:
- Pelkkä munasarjojen stimulointi, jota käytetään ovulaatio-ongelmissa.
- Munasarjojen stimulointi osana ART:ia (keinotekoinen inseminaatio tai koeputkihedelmöitys).
Hedelmättömyyden hoidossa, kun kyse on ovulaatiohäiriöstä, lääkäri voi määrätä antiestrogeenilääkettä—klomifeenisitraattia. Se sitoutuu estrogeenireseptoreihin hypotalamuksessa ja aivolisäkkeessä estäen estrogeenin mahdollisuuden laskea FSH- ja LH-tasoja.
Antiestrogeenien etu on, että ne voidaan ottaa suun kautta eikä vaadita yhtä tiivistä seurantaa kuin monien muiden hoitojen kohdalla. Myös ylistimulaation riski on pienempi. Siksi näitä suositellaan ensisijaisena hoitona anovulaatiossa (ovulaatio puuttuu) ja disovulaatiossa (epäsäännöllinen ovulaatio)—kun munasarjat tuottavat estrogeenia ja aivolisäke kykenee toimimaan.
Kuten muissakin lääkkeissä, myös antiestrogeeneillä voi esiintyä haittavaikutuksia, kuten näön heikkeneminen, kuumat aallot, päänsärky ja vuodot kuukautisten välillä. Myös monisikiöraskauden riski kasvaa sekä keskenmenojen ja kohdunulkoisten raskauksien määrä.
Kun ovulaatiota indusoidaan ennen koeputkihedelmöitystä tai inseminaatiota, stimulointi jakaantuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä pyritään estämään LH- ja FSH-tuotanto kokonaan ja hallitsemaan naisen kiertoa GnRH-agonistien ja GnRH-antagonistien pistoksilla.
Jos hoito ei tuota tulosta muutaman kierron jälkeen, siirrytään vahvempiin lääkkeisiin—käytännössä gonadotropiineihin, jotka vaikuttavat suoraan munasarjoihin ja edistävät follikkelien kehittymistä. Myös naisille, joilla anovulaatio johtuu hypotalamuksen tai aivolisäkkeen toimintahäiriöstä, käytetään tätä hoitoa.
Lääkkeet pistetään ihon alle, ja pistokset voi tehdä itse. Gonadotropiinit ovat tehokkaampia kuin klomifeenisitraatti, mutta munasarjojen ylistimulaation ja monisikiöraskauden riski on suurempi. Siksi tarvitaan usein toistuvia ultraäänitutkimuksia ja hormonimäärityksiä annostelun säätöön ja kehityksen seurantaan yksilöllisesti.
Kun useita follikkeleita on kehittynyt, tulevalle äidille annetaan istukkagonadotropiinin (hCG:n) pistos, joka laukaisee ovulaation 32–38 tunnin sisällä.
Gonadotropiinit voivat aiheuttaa munasarjojen ylistimulaatio-oireyhtymää, jonka oireita ovat turvonneet ja kivuliaat munasarjat, ja vakavissa tapauksissa myös painonnousu, vatsakivut, oksentelu ja hengenahdistus.
Gonadotropiinit lisäävät myös monisikiöraskauden todennäköisyyttä. Vaikka suurin osa monisikiöraskauksista etenee hyvin, kyseessä on aina korkean riskin raskaus. Monisikiöraskauden vähennysleikkaus voi parantaa mahdollisuuksia synnyttää terve lapsi poistamalla yhden tai useamman sikiön. Päätös on usein emotionaalisesti raskas ja tehtävä lääketieteellisistä syistä.
Kohdunsisäinen inseminaatio (IUI)
Kohdunsisäinen inseminaatio eli keinohedelmöitys on melko suoraviivainen kolmen vaiheen hoito:
- Siemennestenäyte puhdistetaan limasta ja liikkumattomista siittiöistä; jäljelle jää tiivistetty annos terveitä siittiöitä.
- Tuleva äiti seuraa ovulaatiota kotitestillä tai sitä seurataan vastaanotolla. Tämä voidaan ajoittaa joko luonnollisen kierron mukaan tai yhdistää lääkehoitoon, joka stimuloi munasolujen tuotantoa.
- Päivä tai kaksi ovulaation jälkeen siittiöt viedään katetrilla kohtuun. Lyhyen lepohetken jälkeen nainen voi poistua tilasta.
IUI:ta käytetään usein selittämättömän hedelmättömyyden hoitoon tai jos siittiöt eivät pääse munasolun luo esimerkiksi siittiöiden heikkouden, limakalvon esteen, arpikudosten tai munasolun puuttumisen vuoksi.
Parit, jotka eivät tuota elinkelpoista siittiötä—kuten hedelmättömät parit, naisparit tai yksin lasta toivovat naiset—voivat käyttää luovutettuja siittiöitä. Kaikki luovutussiittiöt seulotaan infektioiden ja perinnöllisten sairauksien varalta. Parit, joissa naisen on mahdotonta saattaa raskautta loppuun, voivat käyttää sijaissynnyttäjän apua tämän toimenpiteen avulla.
IUI voi myös auttaa, jos naisella on siemennesteallergia, joka aiheuttaa punoitusta, turvotusta ja kirvelyä. Tämä harvinainen tila voi esiintyä sekä miehillä että naisilla. Kumien käyttö estää yleensä reaktion, mutta myös siedätyshoidot ovat mahdollisia. Mikäli nainen ei halua tai voi siedättää itseään, IUI on hyvä vaihtoehto, koska siemennesteen allergeeniproteiinit poistetaan ennen toimenpidettä.
Kohdunsisäinen inseminaatio on suhteellisen turvallinen. Siihen liittyy pieni infektioriski ja voi esiintyä tiputteluvuotoa, mutta emättimen verenvuoto jää yleensä vähäiseksi. Yhdistettynä munasarjojen stimulointiin monisikiöraskauden riski kasvaa.
Menetelmä ei yleensä toimi lievässä endometrioosissa, alhaisessa siittiömäärässä tai heikkolaatuisissa siittiöissä eikä selittämättömässä hedelmättömyydessä—tällöin toimenpiteestä ei todennäköisesti ole hyötyä.
Koeputkihedelmöitys (IVF)
Koeputkihedelmöitys tarkoittaa munasolujen hedelmöittämistä laboratoriossa—in vitro tarkoittaa kirjaimellisesti "koeputkessa". Menetelmää suositellaan pareille, jotka eivät hyödy yksinkertaisemmista ART-muodoista tai joilla ne ovat epäonnistuneet. IVF mahdollistaa myös sijaissynnytyksen: tulevan äidin munasolu hedelmöitetään tulevan isän siittiöllä, ja alkio siirretään sijaissynnyttäjän kohtuun raskauden ajaksi.
- IVF:n ensimmäinen vaihe on munasarjojen ylistimulaation hallinta (COF). Ensin tullaan estämään naisen oma kuukautiskierto ennenaikaisen ovulaation estämiseksi. Hän saa päivittäin pistoksia gonadotropiineja, jotka lisäävät munasolujen tuotantoa. Kehitystä seurataan tarkasti ennen ovulaation laukaisua hCG-injektiolla.
- Toinen vaihe: 34–36 tuntia hCG-pistoksen jälkeen kypsät munasolut kerätään, tutkitaan ja siirretään inkubaattoriin.
- Kolmannessa vaiheessa siittiöt yhdistetään munasolujen kanssa, jolloin osa munasoluista hedelmöittyy ja niistä tulee tsygootteja. Parhaiten kehittyvät zegtet valitaan blastokystiksi, jolla on suurin mahdollisuus kiinnittyä kohtuun.
- Neljännessä vaiheessa yksi tai kaksi parhaaksi arvioitua alkiota siirretään kohtuun pehmeän katetrin avulla.
Jos kaikki menee hyvin, alkio kiinnittyy ja alkaa raskaus. Hoidon onnistumiseen vaikuttavat mm. tulevien vanhempien ikä ja elämäntavat, hedelmättömyyden syyt, siirrettyjen alkioiden määrä ja IVF-hoitokiertojen lukumäärä.
Myös riskejä on syytä huomioida. Monisikiöraskaus voi syntyä, jos kohtuun siirretään useampi alkio. Monisikiöraskaus lisää ennenaikaisen synnytyksen ja alhaisen syntymäpainon riskiä.
Hedelmällisyyttä edistävät pistoslääkkeet (kuten hCG) voivat aiheuttaa munasarjojen ylistimulaatio-oireyhtymän, jolloin munasarjat turpoavat ja kipeytyvät.
Keskenmenon riski IVF:n avulla raskaaksi tulleilla naisilla on noin 15–25 %, mikä vastaa luonnollisesti raskautuneiden naisten riskiä.
Munien keruun yhteydessä voi esiintyä komplikaatioita. Näyte voidaan ottaa neulalla, mikä voi aiheuttaa verenvuotoa, infektion tai vaurioita suolistoon, rakkoon tai verisuoniin. Myös puudutukseen ja nukutukseen liittyy riskejä.
2–5 % IVF-hoitoa käyttävistä naisista saa kohdunulkoisen raskauden. Tämä tarkoittaa, että alkio kiinnittyy kohdun ulkopuolelle, useimmiten munanjohtimeen, eikä raskaus voi edetä normaalisti—se vaatii kiireellistä hoitoa.
Synnynnäisten epämuodostumien riski kasvaa iän myötä riippumatta raskauden alkutavasta. Tämän vuoksi IVF-hoitoa ei suositella yli 40-vuotiaille naisille. Vastaavia ikärajoja sovelletaan usein myös siittiö- ja munasoluluovuttajiin.
Voit seurata kuukautiskiertoasi WomanLogilla. Lataa WomanLog nyt:
