Naisten lisääntymiselimistö on niin monimutkainen, että siitä tiedetään edelleen vain osa totuudesta. Yksi tämän järjestelmän ja koko hedelmöittymisen keskeisistä elimistä on munanjohdin. Tässä artikkelissa opit, mitä munanjohdinten tehtävät ovat, miten ne toimivat ja millainen merkitys niillä on raskaaksi tulemisessa ja raskauden kantamisessa loppuun asti.
Naisten lisääntymiselimistö koostuu sisäisistä ja ulkoisista sukupuolielimistä. Ulkoisia sukupuolielimiä ovat vulva, häpyhuulet, klitoris ja emättimen aukko. Sisäiset sukupuolielimet ovat emätin, kohdunsuu, munanjohtimet, munasarjat ja kohtu. Kaikilla näillä elimillä on tärkeä rooli monissa toiminnoissa – lisääntymisterveydestä ja seksuaalisesta terveydestä aina hormonitoimintaan. Harva kuitenkaan tietää tarkkaan, mitä munanjohtimet tekevät ja kuinka oleellinen osa raskaaksi tulemista ne ovat.
Munanjohdin on noin 10–12 cm pitkä ja sen päässä munasarjaa kohti on suppilomainen aukko. Sisäpinta on peittynyt pienillä värekarvasoluilla (värekarvasolut), jotka ohjaavat munasolun putkeen.
Munanjohdinten kolme päätehtävää:
Munanjohdin muistuttaa rakenteeltaan hieman kukkaa. Se lähtee kohdusta ja yhdistyy molemmilla puolilla munasarjoihin leveän, kukkaa muistuttavan aukon kautta.
Munanjohtimessa on neljä pääosaa:
Vaikka munanjohtimet saattavat vaikuttaa vain munasolujen kuljettajilta, ne tekevät paljon enemmän. Ne ovat elintärkeitä hedelmöityksen onnistumisen kannalta. Munanjohtimet hyödyntävät tähän sekä värähteleviä liikkeitä että lihassupistuksia.
Ovulaatiossa irronneen munasolun suuntaamiseen munanjohdinta kohti tarvitaan varovaisia lihassupistuksia. Nämä supistukset luovat imun, joka ohjaa munasolun putken suulle. Kehon hormonaaliset viestit käynnistävät munanjohtimen seinämän supistelut ja varmistavat, että munasolu siirtyy oikein.
Kuten aiemmin mainittiin, munanjohtimet ovat kauttaaltaan peittyneet miljooniin värekarvasoluihin. Nämä värekarvat liikkuvat yhtäaikaisesti synnyttäen virtauksen, joka siirtää munasolua kohti kohtua. Tämä värekarvojen koordinoitu liike yhdessä lihassupistusten kanssa siirtää munasolua lempeästi eteenpäin ahtaassa putkessa. Värekarvat estävät munasolua jäämästä jumiin ja helpottavat sen kulkua kohti kohtua, jossa kiinnittyminen voi tapahtua.
Tämä herkkä prosessi voi kuitenkin estyä ja aiheuttaa hedelmällisyysongelmia.
Vaikka munanjohtimen rooli raskaudessa on suhteellisen lyhyt, sen toiminta on erittäin tärkeää. Vaurioituneet munanjohtimet vaikeuttavat raskauden alkamista ja lisäävät sekä äidin että sikiön raskauskomplikaatioiden riskiä.
Kohdunulkoinen eli tubaalinen raskaus tarkoittaa, että alkio kiinnittyy munanjohdinta. Normaalisti alkion tulisi kiinnittyä kohdun seinämään, mutta jos munanjohtimessa tapahtunut hedelmöittyminen ei ehdi kohtuun asti, alkio voi kiinnittyä putkeen. Kohdunulkoiset raskaudet ovat vaarallisia eikä niillä ole mahdollisuutta jatkua loppuun asti. Ne tulee keskeyttää mahdollisimman pian, sillä muuten voi syntyä repeämiä ja sisäisiä verenvuotoja.
Salpingiitti on lantion alueen tulehdus, jonka aiheuttaa infektio. Yleensä se saa alkunsa hoitamattomasta sukupuolitaudista, kuten klamydiasta tai tippurista. Munanjohdinten tulehdus voi myöhemmin aiheuttaa lisää ongelmia, kuten lapsettomuutta tai raskauskomplikaatioita.
Munanjohdinsyöpä on harvinainen, sillä se muodostaa vain 1–2 % gynekologisista syövistä. Syöpä saa alkunsa munanjohtimista ja voi levitä nopeasti munasarjoihin. Hyvä uutinen on, että varhaisessa vaiheessa havaittu munanjohdinsyöpä on usein hyvin hoidettavissa.
Munanjohtimen tukos eli hydrosalpinx tarkoittaa nestekertymää, joka estää munanjohtimen läpäisevyyden. Tämä on vaarallista, koska tukos estää siittiöiden kulun munasolun luo ja ehkäisee hedelmöittymisen.
Paratubarinen kysta voi muodostua munanjohdinten tai munasarjojen yhteyteen. Useimmat paratubaariset kystat ovat täynnä kirkasta nestettä, mutta niissä voi olla myös kiinteitä osia. Pienet ja oireettomat kystat eivät välttämättä tarvitse hoitoa. Ne voivat joskus puhjeta tai vuotaa ilman oireita. Suuremmat tai oireilevat kystat voidaan joutua poistamaan kirurgisesti.
Munanjohtimen tukokset ovat melko yleisiä. Noin 30 % lapsettomuustapauksista liittyy tukkeutuneisiin munanjohtimiin. Tavallisimmin tukos johtuu arpikudoksesta, joka on jäänyt infektion jälkeen. Suurimpia syitä tähän ovat hoitamattomat sukupuolitaudit, jotka aiheuttavat lantion alueen tulehduksen. Lisäksi esimerkiksi endometrioosi, putkipolyypit, kohdun myoomat ja kasvaimet sekä aiemmat kohdunulkoiset raskaudet voivat tukkia munanjohdinta.
Kun tukkeutuneeseen munanjohtimeen liittyvä munasarja irrottaa munasolun, se voi jäädä kiinni eikä pääse kohtuun, jossa hedelmöittymisen tulisi tapahtua. Samalla kohdunulkoisen raskauden riski kasvaa, sillä munasolu saattaa jäädä putkeen ja kiinnittyä sinne.
Tukos myös lyhentää hedelmöittymisen aikaikkunaa ja vaikeuttaa mahdollisuutta munasolun ja siittiön kohtaamiseen. Useimmiten munanjohdinten tukkeumat havaitaan vasta silloin, kun raskautta yritetään. Muutoin ne eivät yleensä aiheuta selkeitä oireita.
Vaikka raskaus on tukoksen vuoksi vaikeampi saavuttaa, se ei ole mahdotonta. Yleensä lääkärit suosittelevat koeputkihedelmöitystä (IVF). Riippuen tukoksesta ja sen aiheuttajasta, voidaan joskus tehdä myös salpingostomia, jossa kirurgi avaa tukosta tai poistaa vaurioitunutta kudosta. Toimenpiteen jälkeen osalla naisista lisääntyy keskenmenojen ja raskauskomplikaatioiden riski.
Munanjohdinten sterilisaatio eli ”putkien sitominen” tarkoittaa tubaaliligaatio- tai tubektomia-toimenpidettä. Se on pysyvä ehkäisymenetelmä naisille. Osa naisista haluaa sitoa putkensa, kun he eivät enää toivo lapsia. Toiset, lapsettomuutta alusta asti tavoittelevat naiset, voivat valita tämän ehkäisyn välttääkseen raskauksia ilman hormonaalisia ehkäisyvalmisteita. Moni terveydenhuollon ammattilainen suhtautuu kuitenkin vieläkin varauksella lapsettomien naisten sterilointiin ennakkoluulojen ja katumuksen pelon vuoksi.
Toimenpiteessä munanjohtimet tukitaan, clampataan, katkaistaan tai poltetaan vatsan alueen pienen viillon kautta. Tällöin munasarjasta irtoava munasolu ei pääse putkia pitkin kohti kohtua. Ilman munanjohdinreittiä munasolu ei voi myöskään kohdata siittiötä eikä näin ollen hedelmöittyä ja kiinnittyä kohtuun.
Sitä pidetään pysyvä ehkäisykeino, sillä sterilisaation purkaminen on vaikeaa ja harvoin onnistunutta. Munasarjat toimivat silti normaalisti ja tuottavat munasoluja, mutta tukitut munanjohtimet estävät tehokkaasti raskauden – ehkäisyteho on yli 99 %. Menstruaatiota ja hormonitasoja toimenpide ei muuta. Sterilisaatio voi sopia pysyvään ehkäisyyn, jos et enää halua lapsia tai hormonivalmisteet eivät sovi. Menetelmä on pysyvä, joten pohdi päätöstä huolellisesti ja käy läpi sen hyvät sekä huonot puolet oman lääkärisi kanssa.
Munanjohtimet ovat välttämättömät hedelmöityksen onnistumiselle ja terveelle raskaudelle. Toivomme, että artikkelimme auttoi ymmärtämään paremmin munanjohdinten toimintaa, rakennetta ja niihin liittyviä sairauksia. Jos haluat oppia lisää kuukautiskierrosta, raskaudesta sekä naisten terveydestä, tutustu myös muihin blogiteksteihimme.
Lataa WomanLog nyt: