Onko vesisynnytys oikea valinta minulle?
Luonnollinen kivunlievitys, lyhyempi aktiivinen synnytysvaihe ja tyydyttävämpi synnytyskokemus ovat yleisiä lupauksia tästä yhä suositummasta synnytystavasta – mutta mitä vesisynnytyksessä oikeastaan tapahtuu? Voisiko tämä olla hyvä valinta sinun synnytyspolullesi?
Monet naiset kokevat kylvyn rentouttavaksi, ja lääkärit suosittelevat usein raskaana oleville lämpimässä vedessä kylpemistä paineen ja lihaskivun lievittämiseksi. Vesisynnytys on kuitenkin enemmän kuin pelkkä kylpyhetki. Synnytystä varten tulee valmistautua huolellisesti, jotta sekä äidin että vauvan terveys, turvallisuus ja hyvinvointi taataan. Tässä artikkelissa käydään läpi vesisynnytyksen monia puolia, jotta voit päättää, mitä itse haluat.
Vesisynnytys on todennäköisesti ikivanha tapa. Legendat Kreetalta, Tyynenmeren saarilta ja monista muista paikoista kertovat naisista, jotka synnyttivät erityisissä altaissa tai matalissa vesissä. Modernissa historiassa ensimmäinen dokumentoitu vesisynnytys tapahtui Ranskassa jo vuonna 1803, kun kätilö halusi auttaa naista, joka oli ollut synnytyksessä lähes kaksi vuorokautta. Lääketieteellinen yhteisö alkoi kuitenkin tutkia menetelmää laajemmin vasta 1960-luvulla. Vesisynnytys on sittemmin yleistynyt ja hyväksytty turvalliseksi sekä tehokkaaksi vaihtoehdoksi ympäri maailmaa.
Alkuun ajatus vauvan syntymisestä veteen saattaa vaikuttaa vaaralliselta, mutta tälle käytännölle on selkeä logiikka. Lämmin vesi erityisessä synnytysaltaassa luo vauvalle tutumman ja rauhallisemman siirtymän kohdun ulkopuoliseen elämään. Lisäksi veden lämpö ja kantavuus auttavat synnyttäjää rentoutumaan ja vaihtamaan asentoa vaivattomammin. Vesiterapia on tehokas kivunlievitysmenetelmä, joka ei vaadi lääkkeitä.
Käänteisesti tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mahdollisia haittoja ei olisi. Lääkärit suosittelevat välttämään vesisynnytystä joissakin tilanteissa, erityisesti mikäli raskautta pidetään riskiraskaana tai lääketieteellisiä toimenpiteitä odotetaan. Näistä lisää myöhemmin.
Millaista vesi on?
Synnytysaltaan lämpötila
Synnytysaltaan veden lämpötilan tulisi olla lähellä ruumiinlämpöä—37°C (98,6°F). Vauva on viettänyt yhdeksän kuukautta kohdussa amnionivedessä ruumiinlämpöisessä ympäristössä, ja monelle vanhemmalle yksi syy valita vesisynnytys on sujuva siirtymä kohdun ulkopuolelle. Pieni vaihtelu on sallittua; vesi jäähtyy vähitellen ja allasta voidaan tarvittaessa lämmittää kesken kaiken.
Useimmat ammattilaiset suosittelevat synnytysveden lämpötilaksi 35–38°C (95–100,4°F). Vertailuna, perinteisten porealtaiden lämpötila voi olla korkeintaan 40°C (104°F). Jos et viihdy tällaisessa lämmössä, vesisynnytys ei ehkä ole sinulle paras vaihtoehto.
Vesien tulee olla puhtaat ja ilman lisäaineita. Useimmissa hoitolaitoksissa käytetään tavallista tai suodatettua hanavettä. Euroopan, Pohjois-Amerikan ja suuren osan Aasian kaupunkivesi käsitellään useassa vaiheessa vedenpuhdistamoissa; viimeisenä vaiheena veteen lisätään usein pieni määrä kemiallista desinfiointiainetta, kuten klooria, varmistamaan bakteerien, virusten ja loisten tuhoutuminen. UV-valoa ja otsonia voidaan myös käyttää. Tätä vettä ihmiset juovat ja käyttävät päivittäin peseytymiseen; sitä pidetään yleisesti turvallisena vesisynnytykseen. Jos sinua huolettaa paikallinen vedenlaatu, ota asia puheeksi kätilön tai lääkärin kanssa, sillä olosuhteet vaihtelevat.
Vesisynnytys ja hygienia
Hygienia on kaikissa synnytyksissä tärkeää, eikä vesisynnytys ole poikkeus.
Jotkut eivät pidä kylvystä, koska ajatus likaantuneessa vedessä istumisesta voi tuntua epämiellyttävältä. On kuitenkin hyvä muistaa, että lika vajoaa veden pohjalle, eikä kiinnity ihoon. Kylpy puhdistaa yhtä hyvin kuin suihku. Synnytys itsessään on aina sotkuinen tapahtuma, joten hygienia on luonnollinen huolenaihe.
Synnytysallas tai -amme ei luonnollisesti ole täysin steriili, mutta tämä ei ole haitallista vauvalle. Sen sijaan synnytysympäristön yleinen siisteys on tärkeää. Altaat ja synnytyshuoneet tulee siivota ja desinfioida huolellisesti ennen jokaista käyttöä sekä käytön jälkeen. Synnytyksessä avustavien on noudatettava korkeaa hygieniatasoa; ulkokengät ja pesemättömät kädet eivät kuulu synnytyssaliin.
Monilla sairaaloilla ja synnytyskeskuksilla on erityinen vesisynnytykseen tarkoitettu laitteisto. Varmista, että valitsemasi paikka on asianmukaisesti luvitettu, käyttää nykyaikaista välineistöä sekä noudattaa korkeimpia hygieniastandardeja. Lääkäri tai kätilö tulee olla paikalla avustamassa synnytystäsi ja huolehtimassa sekä sinun että lapsesi turvallisuudesta.
Entä synnytyksen muut sivutuotteet?
Puhdas ja hyvin hoidettu ympäristö tekee vesisynnytyksestä turvallisen vaihtoehdon.
Tutkimusten mukaan vesi ei pääse kulkemaan synnytyskanavasta ylöspäin. Äiti ja lapsi ovat suojassa, eivätkä vesisynnytykset kasvata infektiovaaraa kohdussa tai synnytyskanavassa. Kuten aina, synnytyksessä erittyy nestettä—mutta vesisynnytyksessä infektiotapaukset ovat todella harvinaisia.
Vielä hiljattain uskottiin, että lapsivesi ja virtsa olisivat steriilejä. Nykyään tiedetään, että niissä voi olla pieniä määriä bakteereita, mutta vastasyntynyt ei ole niille altis. Veri ja uloste voivat sisältää taudinaiheuttajia, mutta hanaveden klooripitoisuus, veden lämpö ja se, että suuri määrä vettä laimentaa bakteerit tehokkaasti, ehkäisevät infektiot.
Ajatus virtsan, veren ja jopa ulosteen päätymisestä altaaseen saattaa tuntua aluksi epämiellyttävältä, mutta synnyttäessä huomio on aivan muualla.
Usein kätilö pyytää sinua nousemaan altaasta virtsaamaan, kun synnytys on alkuvaiheessa. Synnytyksen kiihtyessä mitään muuta ei enää ehdi miettiä. Ja kyllä, synnytyksessä tulee yleensä hieman ulostetta, missä ikinä synnytätkin. Tämä on täysin normaali osa synnytystä.
Synnytysammattilaisilla on yleensä käytössään tiheä sihti, jolla kaikki ylimääräiset synnytyksessä erittyneet aineet poistetaan nopeasti. Tämä on luonnollinen osa kokemusta eikä mikään ongelma. Jos aikaa riittää, jotkut naiset haluavat ottaa peräruiskeen ennen altaaseen menoa, mikä voi tehokkaasti ehkäistä tätä.
Koronapandemian vaikutukset
Valitettavasti Covid-19 on lisännyt infektioriskejä, joihin kaikkien on sopeuduttava. Synnytysyksiköt maailmanlaajuisesti ovat lisänneet turvatoimia infektioiden estämiseksi, ja joissakin maissa, kuten Iranissa ja Isossa-Britanniassa, vesisynnytykset kiellettiin hetkellisesti. Niissä paikoissa missä ne jatkuivat, vain synnyttäjä sai olla altaassa, vaikka aiemmin puoliso saattoi olla mukana.
Toisaalta pandemia lisäsi kotisynnytysten ja vaihtoehtoisten synnytyspaikkojen suosiota, sillä näin voitiin vähentää potentiaalista altistumista. Covid-19-virus ei ole löytynyt käsitellystä juomavedestä, eli tavanomaiset vesikäsittelymenetelmät riittävät viruksen inaktivoimiseen. Käytännöt kehittyvät jatkuvasti uusimman tiedon mukaisesti, joten keskustele Covidista synnytystä suunnitellessasi.
Vesisynnytyksen hyödyt
Jokainen raskaus on tietysti yksilöllinen. Monet naiset kuitenkin pohtivat veteen siirtymistä synnytyksen aikana. Yleisimmät syyt ovat seuraavat:
Kivunlievitys ja muut fysiologiset edut
Kehoon upottautuminen lämpimään veteen saa verisuonet laajenemaan ja verenkierto vilkastuu; veden kantavuus vähentää painovoiman vaikutusta luiden ja kudosten rasitukseen (noin 65 %, jos vesi ulottuu rintakehään asti) jolloin olo kevenee. Lämpö yhdistettynä näihin vaikutuksiin auttaa lihaksia rentoutumaan ja helpottaa mahdollista kipua tai särkyä.
Vesiterapia lisää endorfiinien eli kehon omien “luonnollisten kipulääkkeitten” eritystä, sekä oksitosiinin tuotantoa, mikä tahdittaa supistuksia, lyhentää synnytystä ja säännöstelee veren glukoosia, lisäten näin jaksamista.
Naiset, jotka viettävät edes osan synnytyksestään vedessä, käyttävät harvemmin ylimääräisiä kivunlievityslääkkeitä.
Vähemmän traumaattinen väliliha
Kohtu on naisen kehon voimakkain lihas. Tämä pieni pallo kasvaa raskauden aikana päärynän kokoisesta vesimelonin kokoiseksi ja lihaskerrokset auttavat työntämään lapsen synnytyskanavan, kohdunsuun, emättimen ja häpyhuulen läpi ulos maailmaan.
Välilihan lihakset muodostavat kolmion, joka ympäröi emätintä ja peräaukkoa. Synnytyksessä alueelle kohdistuu suurta painetta. Tutkimusten mukaan vesisynnytys vähentää välilihan traumoja – suurella todennäköisyydellä veden fysiologisten vaikutusten ansiosta.
"Maan päällä" synnytettäessä, jos väliliha uhkaa revetä, lääkäri tai kätilö tekee tarvittaessa episiotomian. Eli lihas leikataan siististi, jolloin se voidaan helposti ommella takaisin yhteen – tämä on parempi kuin iso, epätasainen repeämä. Tilastojen mukaan vesisynnytyksissä esiintyy enemmän 1. ja 2. asteen repeämiä sekä vähemmän 3. ja 4. asteen repeämiä. Selitys on se, että veden painetta keventävä vaikutus ehkäisee pahimmat repeämät ja episiotomioita tehdään vähemmän, mutta lieviä repeämiä syntyy enemmän.
Moni nainen ei edes huomaa repeämää synnytyksessä, vaan vasta jälkihoidossa. 1. asteen repeämät paranevat itsestään, kun taas 2. asteen repeämät vaativat muutaman sulavan ompeleen. Yleensä ne paranevat parissa viikossa kokonaan.
Mielenrauha
Sana per aqua – paranemista veden kautta, kuten roomalaiset sanoivat. Vesi rauhoittaa meitä. Vesiterapia lisää oksitosiinin ja endorfiinien eritystä ja samalla estää adrenaliini-noradrenaliinin vapautumista, mikä puolestaan on yhteydessä kehon stressireaktioihin. Synnytysallas luo turvallisen, rauhoittavan tilan, jossa synnyttäjä voi keskittyä täysin synnytykseen.
Muita huomioita
Synnytyksen kesto
Synnytys jaetaan yleensä neljään vaiheeseen:
- Avautumisvaihe – ensimmäiset oikeat supistukset alkavat, kohdunkaula ohenee (häviää) ja avautuu (laajenee) 6 senttiin. Tämä vaihe on vähiten intensiivinen ja voi kestää tunteja tai jopa päiviä.
- Aktiivinen avautumisvaihe – supistukset voimistuvat, kohdunkaula avautuu 6:sta 10 senttiin. Useimmiten tämä vaihe kestää 4–8 tuntia.
- Ponnistusvaihe – varsinainen syntyminen, ponnistus, vauvan pään näkyminen! Varsinainen synnytys kestää muutamasta minuutista tuntiin.
- Lopuksi seuraa jälkeisvaihe, eli istukan syntyminen.
Istukka on ainutlaatuinen biologinen järjestelmä – se on ollut yhteytenä sinun ja lapsesi välillä kuukausien ajan ja tarpeettomana poistuu muutamassa kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen kohtu voi alkaa palautua, verenkierto istukkaan katkeaa, ja keho alkaa toipua.
Vesisynnytyksen vaikutuksesta vaiheiden pituuteen on erilaisia tutkimuksia, sillä kokonaisuuteen vaikuttaa moni tekijä. Joidenkin arvioiden mukaan altaassa oleilu alkuvaiheessa saattaa hidastaa synnytystä, mutta vesiterapia nopeuttaa aktiivista vaihetta, koska äiti pystyy rentoutumaan enemmän supistusten välissä.
Rajoitetut kivunlievitysmenetelmät
Vesisynnytyksen valitsevat naiset haluavat yleensä käyttää luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä, kuten hierontaa ja hengitystekniikoita. Kaasu ja ilmaa – eli ilmaan sekoitettu ilokaasu (dityppioksidi) – voidaan käyttää kivunlievitykseen, jos tämä mahdollisuus on tarjolla.
Epiduraali tai spinaalipuudutus ei sovellu vesisynnytykseen
Näissä käytetään katetria, jonka laittaa paikalleen anestesialääkäri sairaalassa. Katetri toimii yhteysaukona lääkkeille, joten vedessä oleilu lisää infektioriskiä.
Pistettävät lääkkeet ovat liian vahvoja, koska nainen saattaa väsyä liikaa eikä pystyisi hallitsemaan tilannetta vedessä, ja TENS-laitteessa on pieni akku ja elektrodit, joita ei voi upottaa veteen.
Synnyttäjällä on yleensä mahdollisuus harkinnan mukaan nousta altaasta ja pyytää lisälääkitystä, mutta mahdolliset rajoitukset tulee aina keskustella lääkärin tai kätilön kanssa etukäteen.
Veden nieleminen vauvan ensihengityksessä
Yksi suurimmista huolista liittyy vauvan ensimmäiseen hengenvetoon. Turhaan – vastasyntyneillä on automaattisia refleksitoimintoja, kuten sukellusrefleksi, joka estää hengittämisen ennen kuin kasvot ovat kosketuksissa raikkaan ilman kanssa. Tärkeää on, että äidin lantio on täysin veden alla syntymän hetkellä.
Vastasyntynyt kokee ensimmäisinä sekunteinaan kehonlämpöisen veden ympärillään ja kätilö nostaa vauvan varovasti pintaan, jolloin hän hengittää ensimmäisen kerran.
Napanuoran kiertyminen
Tämä on lääketieteellinen termi tilanteelle, jossa napanuora kiertyy vauvan kaulan ympärille syntymän aikana. Tämä on yleinen tapaus – noin joka kolmannella vauvalla napanuora kiertyy kaulan ympärille. Vakaviin komplikaatioihin tämä johtaa todella harvoin. Yleensä kätilö liu'uttaa narun pois vauvan pään päältä heti synnytyksen jälkeen eikä tästä aiheudu sen kummempaa.
Napanuora on erikoinen ja ihmeellinen. Sillä on keskimäärin pituutta noin 55 cm, paksuutta 2 cm, siinä on noin 11 kierrettä ja se on tiivis, joustava ja hyytelömäinen. Sisällä kulkee kaksi valtimoa ja yksi laskimo, jotka kuljettavat verta ja ravinteita äidin ja vauvan välillä. (Vaihtelua esiintyy laajasti, mutta suurin osa näistä johtaa terveeseen synnytykseen.)
Hyytelö pitää napanuoran puristumista vastaan supistusten aikana – vaikka naru olisi solmussa kohdussa – ja veri sekä hapen kulku jatkuu napanuoran kautta, kunnes vauva aloittaa hengityksen.
Napanuoran repeäminen
Jos napanuora katkeaa tai repeää vesisynnytyksessä ennen kuin se ehtii tulla kiinnitettyä – yleensä 15–20 sekuntia synnytyksestä – vauvalta voisi poistua vaarallisen paljon verta veteen. Tämä on harvinainen, mutta vakava komplikaatio, joka voi vaatia tehohoitoa tai pahimmillaan verensiirtoa.
Keskimääräisen napanuoran katkaisemiseen tarvitaan noin 6 kiloa painetta – se on keskikokoisen keilapallon paino. Joitakin poikkeuksia toki esiintyy. Monen asian täytyy kuitenkin osua kohdalleen, jotta tällainen repeämä tapahtuu. Vedessä synnyttäminen on yleensä kevyempää keholle.
Lämpötilan säätely
Ihmiset pystyvät säätelemään oman kehonsa lämpötilaa, mutta vastasyntyneeltä kestää päiviä totutella tähän tehtävään, kun äiti on aiemmin hoitanut sen kohdussa. Kaikki vauvat syntyvät märkinä, myös kuivalla maalla. Ensimmäinen tehtävä hengityksen jälkeen on pestä ja kuivata vauva. Jos vauva kylmettyy, hapenkulutus kiihtyy ja imeminen voi vaikeutua. Useimmissa tapauksissa ihokontakti äidin kanssa on paras tapa pitää vastasyntynyt lämpimänä.
Vauvan voinnin seuranta ja sikiön stressi
Synnytyksen aikana kätilö tarkistaa useaan otteeseen sikiön sydänäänet stetoskoopilla tai sikiön sydänäänten mittarilla. Vesisynnytykseen voidaan käyttää vedenkestävää Sonicaid-ultraäänilaitetta tai perinteistä Pinard-stetoskooppia.
Mikäli vauvan tilassa havaitaan poikkeavuutta – esimerkiksi sydänäänten muutoksia tai mekoniumia (sikiön ulostetta) lapsivedessä – synnyttäjää pyydetään tulemaan pois altaasta tilanteen tarkemmaksi arvioimiseksi.
Pienempi painovoiman apu
Valtaosa vesisynnyttäjistä on tyytyväisiä kokemukseensa ja valitsisi sen uudelleen. Joillekin, etenkin ensisynnyttäjille, synnytys voi kuitenkin sujua helpommin kuivalla maalla, jossa painovoima auttaa vauvaa syntymään.
Muista, että voit nousta altaasta milloin tahansa
Synnytyksessä on vaiheita. Voit hyödyntää veden tuomaa apua synnytyksen eri vaiheissa: olla vedessä supistusten ajan, mutta nousta kuivalle maalle ponnistusvaiheessa, tai synnyttää vedessä ja siirtyä kuivumaan odottamaan jälkeisvaihetta. Kuuntele omaa kehoasi ja pyydä tarvittaessa neuvoa lääkäriltä tai kätilöltä. Hän osaa kertoa, milloin kannattaa nousta pois tai jatkaa vedessä, ja jakaa kokemuksensa tueksi päätöksenteossa.
Altaasta nouseminen tuntuu usein kylmältä ja keho palaa painavaksi, joten altaassa ei yleensä halua juosta edestakaisin useita kertoja. Luota kehon tuntemuksiin ja omaan intuitioosi.
Hukkumisriski
Veden läsnäollessa on aina pieni onnettomuusriski, mutta tällaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia. Ammattitaitoinen synnytystiimi huolehtii jatkuvasti ympäristön turvallisuudesta. Vesisynnytykseen kuuluu tietyissä asioissa muiden huolenpito ja tuki, ja se on tärkeä osa kokonaisvaltaista turvallisuutta.
Viivästykset hätätilanteissa
Vakavissa komplikaatioissa altaasta poistuminen vaatii lisäaikaa ja apua. Lääketieteellisiä toimenpiteitä ei voi tehdä vedessä. Vesisynnytys voi olla myönteinen ja voimauttava kokemus, kun kaikki etenee hyvin.
Vesisynnytystä ei yleensä suositella, jos:
- Vauva syntyy ennenaikaisesti
- Vauva on perätilassa
- Synnytys täytyy käynnistää
- Odotetaan kaksosia tai useampia vauvoja
- Äidillä on aktiivinen infektio (myös herpes)
- Äidillä on kuumetta
- Äidillä on raskausmyrkytys
- Äidillä on diabetes
- Synnytys on kestänyt yli 24 tuntia
- Aiempi synnytys on ollut keisarileikkaus
- On muita vakavia terveyteen liittyviä riskitekijöitä
Entä vauvan kokemus?
Vertailututkimukset vesisynnytysten ja “maalla synnytysten” välillä eivät ole löytäneet tilastollista eroa Apgar-pisteissä, hengitysvaikeuksissa, napanuoran pH:ssa, hartian takertumisessa, tulehduksissa, sairaalahoidoissa, vauvan mikrobiomissa tai napanuoran repeämissä. Lisäksi vesisynnytyksissä vastasyntyneen hypotermia on ollut hieman harvinaisempaa. Tutkimusaineistoja on tuhansista synnytyksistä, mutta jokainen synnytys on ainutlaatuinen ja lopputulokseen vaikuttavat resurssit, kokemus ja itse tilanne.
Lopullinen valinta on sinun
Naiselle, joka haluaa synnyttää mahdollisimman luonnollisesti ilman lääkkeitä, vesisynnytys voi tarjota monia etuja. Useimmissa suurissa kaupungeissa on tarjolla useita vaihtoehtoisia synnytyskeskuksia, joissa voit tutustua tiloihin, etsiä luotettavan kätilön ja mahdollisesti oman doulan tueksi. Mikäli sinulla on kumppani, käy läpi vesisynnytyksen hyödyt ja mahdolliset riskit, jotta molemmat olette samalla kartalla.
Ota selvää synnytyspaikoista, luota omaan kehoosi ja tee juuri sinulle sopiva valinta!
Lataa WomanLog heti:
