HIV/AIDS
Ihmisen immuunikatovirus (HIV) on taudinaiheuttaja, joka hoitamattomana johtaa hankinnaiseen immuunikato-oireyhtymään (AIDS), tilaan, joka heikentää kehon luontaisia puolustusjärjestelmiä ja altistaa sairauksille.
HIV/AIDS:iin ei ole parannuskeinoa, mutta hoidoilla HIV-positiiviset henkilöt voivat hallita tautia. He voivat elää normaalia elämää tilastaan huolimatta eivätkä aiheuta käytännössä riskiä muille, jos asianmukaisista varotoimenpiteistä huolehditaan.
Katsaus
Henkilö on HIV-positiivinen, kun virus on päässyt hänen kehoonsa ja alkanut lisääntyä. Heti kun elimistö altistuu HIV:lle, immuunijärjestelmä alkaa tuottaa vasta-aineita – puolustuskeinoja taudinaiheuttajia vastaan.
- Seronegatiivinen henkilö ei ole saanut tartuntaa.
- HIV-positiivinen henkilö on saanut HIV-tartunnan, mutta immuunijärjestelmä toimii yhä.
- AIDS-potilas on HIV-positiivinen henkilö, jonka immuunijärjestelmä on vakavasti heikentynyt eikä kykene enää puolustautumaan opportunistisia tauteja vastaan.
HIV-tartunnan ensimmäinen vaihe on akuutti infektio. 2–4 viikkoa tartunnan jälkeen monella esiintyy flunssan kaltaisia oireita (kuume, ihottuma, päänsärky, turvonneet ja arat imusolmukkeet), jotka kestävät 1–2 viikkoa. Osa ihmisistä saa tässä vaiheessa opportunisti-infektioita, osa taas ei koe mitään oireita.
Toisessa vaiheessa HIV-positiivinen ei oireile. Tämä voi jatkua noin 3 vuodesta jopa yli 20 vuoteen (keskimäärin 8 vuotta). Tätä vaihetta kutsutaan kliiniseksi latenssiksi. Vaiheen lopussa voivat esiintyä kuume, lihassäryt, laihtuminen, turvonneet imusolmukkeet sekä suolisto-ongelmat.
HIV-infektion kolmas ja viimeinen vaihe on AIDS. Sen määrittää joko CD4+ T-solujen määrä alle 200 solua/µl tai tiettyjen sairauksien – opportunististen tautien – ilmeneminen, jotka hyödyntävät elimistön käytännössä puolustuskyvytöntä tilaa.
Lääkekehityksen ansiosta HIV-diagnoosi ei enää ole kuolemantuomio. Tautia voidaan hoitaa antiretroviraalisella hoidolla, joka hidastaa merkittävästi tautiprosessia ja voi pienentää virusten määrän niin, ettei sitä voi havaita – mikä estää tarttumisen.
Tartuntatavat
HIV-virusta esiintyy kaikissa HIV-positiivisten kehon nesteissä, mutta kaikilla nesteillä ei ole sama tarttuvuus. HIV voi tarttua veren, siemennesteen (myös esiliemen), emätin- ja peräsuoliliman sekä rintamaidon välityksellä.
HIV ei voi tarttua kyynelten, hien, syljen, yskimisen, aivastamisen, oksennuksen, ulosteiden, hyönteisten puremien, kättelyn, suutelemisen, tanssimisen, uinnin, samassa sängyssä nukkumisen, vaatteiden jakamisen, samasta lasista juomisen, samasta astiasta syömisen tai saman wc:n käyttämisen kautta.
1. Tartunta seksissä
Suojaamattomassa emätin- ja anaaliseksissä tartuntariski on suurin. Riski kasvaa seksikumppaneiden määrän myötä ja jos on jo jokin muu seksitauti – monet sukupuolitaudit aiheuttavat avohaavoja, jotka altistavat uusille tartunnoille.
Oraalisen seksin vastaanottajalla (fellaatio, kunilingus, anilingus) ei ole tartuntariskiä, mutta tekevä osapuoli voi saada tartunnan, jos suussa on haavoja tai limakalvovaurioita. Hampaiden pesua ja alkoholin käyttöä ennen ja jälkeen suojaamattoman suuseksin ei suositella tästä syystä. Riskiä voi pienentää käyttämällä suuseksisuojia ja kondomia.
HIV-tartunta on mahdollinen myös, jos seksileluja jaetaan huolimattomasti HIV-positiivisen kanssa (puutteellinen hygienia, suojaamattomuus).
2. Välittyminen kehon nesteiden kautta
Suonensisäisiä huumeita käyttävät henkilöt jakavat usein neuloja. Neuloissa oleva veri voi sisältää HIV-virusta. Arviolta pistämällä huumeita käyttävillä on 22 kertaa suurempi riski saada HIV-tartunta kuin heillä, jotka eivät käytä.
Tartunta voi tulla myös työperäisen tapaturman, kuten neulanpiston, kautta terveydenhuollon työntekijöillä (riski katsotaan silti vähäiseksi).
Verenluovutuksessa HIV-infektio siirtyisi luovuttajalta vastaanottajalle, mutta nykyaikaisessa terveydenhuollossa riski on käytännössä olematon – jokainen luovutus tutkitaan ja välineet pidetään steriileinä, käytetään vain kerran ja hävitetään heti.
Jonkinlainen riski liittyy myös lävistyksiin ja tatuointeihin, mutta ammattistudiot noudattavat korkeita hygieniavaatimuksia.
3. Tartunta äidistä lapseen
HIV-positiivinen äiti voi siirtää viruksen lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana. On kuitenkin mahdollista, että HIV-positiivinen äiti synnyttää HIV-negatiivisen lapsen. Ehkäiseviin toimiin kuuluvat yhdistelmä lääkehoitoa ennen ja jälkeen synnytyksen, keisarileikkaus ja pulloruokinta imetyksen sijaan. Näillä keinoilla tartuntariski voidaan vähentää 92–99 %:iin.
PrEP & PEP
Profylaksia tarkoittaa ennaltaehkäisevää hoitoa tai toimenpidettä taudin välttämiseksi.
PrEP tarkoittaa altistusta edeltävää profylaksiaa eli lääkitystä, jota otetaan ennen mahdollista HIV-altistusta tartuntariskin vähentämiseksi. Esimerkiksi HIV-positiivisen kumppanin kanssa PrEP yhdistettynä muihin ehkäisykeinoihin (esim. kondomi) vähentää riskiä. PrEP otetaan päivittäin, ja jos sitä käytetään oikein, riski saada HIV sukupuoliteitse pienenee 99 %, pistämällä huumeita käytettäessä 75 %.
PEP tarkoittaa altistuksen jälkeistä profylaksiaa, jota käytetään hätätapauksissa (esim. kondomi rikkoutuu yhdynnän aikana HIV-positiivisen/epävarman kumppanin kanssa, seksuaalinen hyväksikäyttö, pistotapaturma) – lääkitys tulee aloittaa 72 tunnin sisällä. Mitä aikaisemmin hoito alkaa, sitä todennäköisemmin se tehoaa.
Älä koskaan luota vain hoitoon suojautuaksesi, kun muutenkin voit ehkäistä tartuntaa. Harjoittele turvaseksiä ja keskustele kumppanin kanssa avoimesti. Voitte ehdottaa yhdessä testausta, jos HIV-statuksenne on epäselvä. Älä vaaranna terveyttäsi välttääksesi kiusallista keskustelua.
Oireet
Miljoonat elävät HIV:n kanssa tietämättään tartunnasta. Akuutissa vaiheessa oireet ovat epämääräisiä ja muistuttavat muita vaarattomampia sairauksia, ja kliininen latenssi kestää vuosia. Taudin syntyä ei huomata ennen kuin immuunipuolustus romahtaa.
HIV:n akuutin vaiheen oireet muistuttavat flunssaa mutta voivat olla päällekkäisiä ja pitkäkestoisia, eivätkä reagoi tavanomaiseen hoitoon. Oireita ovat mm.: väsymys; kuume; vilunväristykset; ruokahaluttomuus; turvonneet/arat imusolmukkeet; kurkkukipu; ihottuma; pahoinvointi; oksentelu; ripuli; vaikea, kuiva yskä; yöhikoilu.
Tässä vaiheessa virus lisääntyy nopeasti. Keho alkaa tuottaa HIV-vasta-aineita ja kun niitä on runsaasti, puhutaan serokonversiosta. Oireet häviävät parissa viikossa, mutta HIV jää elimistöön ja jatkaa immuunijärjestelmän tuhoamista tappamalla CD4+ T-soluja.
Ajan myötä HIV:n aiheuttamat vauriot johtavat AIDS:iin. Puolustuksen heikentyessä elimistö altistuu opportunistisille taudeille, kuten Kaposin sarkooma, Non-Hodgkinin lymfooma, kohdunkaulan syöpä, keuhkokuume, herpes, tuberkuloosi, toksoplasmoosi, kandidaasi, kuihtumisoireyhtymä, kryptokokkimeningiitti, ja monet muut.
AIDS-oireita ovat: kurkkukipu; hiivasienitulehdus suussa; vaikeat sieni-infektiot; krooninen lantion tulehdus; ihottuma; vakavat infektiot; väsymys, huimaus, pyörtyminen; päänsärky; nopea laihtuminen; mustelmien helppo syntyminen; ripuli; kuume; pitkäaikainen yöhikoilu; turvonneet imusolmukkeet; kuiva, syvä yskä; hengenahdistus; violetit läiskät/kyhmyt iholla tai suussa; verenvuoto suusta, nenästä, peräaukosta tai emättimestä; tunnottomuus käsissä/jaloissa; lihaskontrollin ja voiman menetys; heikentyneet refleksit; liikkumiskyvyttömyys.
Hoito
Antiretroviraalinen hoito on ratkaisevan tärkeä sekä HIV:n ehkäisyssä että hoidossa.
Hoito estää HIV-viruksen lisääntymistä ja laskee virusten määrän (viral load) veressä niin alhaiseksi, ettei sitä havaita verikokeissa – tähän menee yleensä noin 6 kuukautta.
Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä paremmat tulokset. Alempi virusmäärä mahdollistaa immuunipuolustuksen palautumisen, ja havaitsemattomalla virusmäärällä seksissä ei ole tartuntariskiä. HIV-lääkitys myös ehkäisee uuden HIV-kannan saamista ja ns. superinfektiota.
Nykyisin HIV-positiivinen voi ottaa vain yhden lääkkeen päivässä, eikä merkittäviä haittavaikutuksia ole. 1980-luvulla lääkkeitä oli jopa 20 ja sivuvaikutukset ankaria. Silti on tärkeää keskustella hoidon aloittamisesta lääkärin kanssa – lääkkeet voivat vaikuttaa muihin lääkityksiin ja elintapamuutokset auttavat kehoa jaksamaan paremmin.
HIV on edelleen vakava sairaus, mutta olemme nyt paljon paremmin varustautuneet kuin 40 vuotta sitten. Kuten kaikkien muidenkin seksitautien kohdalla, mahdollisen tartunnan sivuuttaminen on vastuutonta ja vaarallista – hakeudu testiin! Negatiivinen tulos tuo mielenrauhan ja jos saatkin tartunnan, saat tukea ja voit elää pitkän ja täysipainoisen elämän.
Voit seurata kuukautisiasi ja seksielämääsi WomanLogin avulla. Lataa WomanLog nyt:
