Vaikka sana ‘seksuaalisuus’ saa meidät usein ajattelemaan yhdyntää, se on paljon enemmän kuin vain seksisuhteet ja lisääntyminen biologisena toimintona. Seksuaalisuus on kokonaisvaltainen käsite, joka kattaa ihmisen fyysiset ja psykoemotionaaliset tarpeet rakkaudelle, läheisyydelle ja nautinnolle; se on käyttäytymisten kokonaisuus, joiden avulla tavoitellaan sitä, mitä kaipaamme ja tarvitsemme, ja näitä ohjaavat sekä kirjoitetut että kirjoittamattomat säännöt. Tai jotka voivat olla näistä säännöistä riippumattomia.
'Ihmisen seksuaalisuus' tarkoittaa tapaa, jolla ihmiset määrittelevät ja ilmaisevat itseään seksuaalisina olentoina, joita kaikki olemme. Seksuaalisuus on olennainen osa ihmiselämää. Oman seksuaalisuuden tiedostaminen auttaa meitä ilmaisemaan aidosti ajatuksiamme, tunteitamme ja tuntemuksiamme sekä mahdollistaa läheisen yhteyden toisiin.
Monien kirjoittajien mukaan seksuaalisuus on ihmisen elämän keskiössä—alkaen varhaislapsuudesta ja jatkuen pitkälle hedelmällisen iän yli. Seksuaalisuus ei sisällä pelkästään seksisuhteita, vaan myös seksuaalisen identiteetin ja suuntautumisen—erotiikan, nautinnon, läheisyyden ja lisääntymisen.
Kokemme seksuaalisuutta ilmaisemalla sitä ajatuksissamme, fantasioissamme, haluissamme, uskomuksissamme, asenteissamme, arvoissamme, käyttäytymisessämme, tavoissamme, rooleissamme, suhteissamme. Seksuaalisuuteen vaikuttavat monet yhdistyvät ja risteävät tekijät—biologiset, psykologiset, sosiaaliset, taloudelliset, poliittiset, kulttuurilliset, eettiset, lainsäädännölliset, uskonnolliset, historialliset ja henkiset näkökulmat.
Seksuaalisuus on kiehtonut ihmisiä jo siitä asti, kun nousimme pystyyn ja aloimme elää yhteiskunnissa. Varhaisimpien sivilisaatioiden taiteesta ja kirjallisuudesta löytyy merkkejä siitä, että ihmiset ovat pohtineet seksuaalisuuttaan sukupolvien ajan.
Vieläkin tunnettu esimerkki on Kama Sutra—muinainen intialainen sanskriitinkielinen teos seksuaalisuudesta, erotiikasta ja tunne-elämän täyttymyksestä, joka on kirjoitettu vuosien 400 eaa. ja 300 jaa. välillä (tarkkoja vuosilukuja ei ole vielä selvitetty, sillä teoksen alkuperästä keskustellaan yhä).
Se on itse asiassa laaja johdatus hyvään elämään, rakkauden olemukseen, kumppanin löytämiseen, oman rakkauselämän ylläpitämiseen sekä muihin nautintoon liittyviin elämän osa-alueisiin.
Erilaiset seksuaaliset käyttäytymistavat esiintyvät myös antiikin Kreikan ja Rooman taiteessa ja kirjallisuudessa—mukaan lukien niin hetero- kuin homoseksuaaliset suhteet sekä ryhmäseksi.
Myöhemmin kristinusko vaikutti valtavasti siihen, miten länsimaissa alettiin nähdä seksuaalisuus: kirkko toi esiin perisynnin käsitteen, ylisti naisten siveyttä ja viattomuutta, ja hyväksyi seksuaalisuuden vain avioliitossa. Fyysistä vetovoimaa ei pidetty tärkeänä puolison valinnassa; avioliitto perustui taloudelliseen laskelmaan.
Kuitenkin tätä suhtautumista alettiin pitää tekopyhänä, sillä seksuaalisuus, himo ja eroottisuus ovat olemassa koko ajan—eivätkä edes Jumalan sanaa välittävät ihmiset ole niiltä suojassa.
Keskiajallakin, 'pimeänä aikakautena', taiteilijat onnistuivat piilottamaan eroottisia yksityiskohtia pyhimysten kuviin, ja kirjailijat pilkkasivat pappien tekopyhyyttä purevalla sarkasmilla.
Tieteellinen kiinnostus seksuaalisuuteen syntyi huomattavasti myöhemmin, vasta 1800-luvulla. Alkuaikojen tutkimus keskittyi erilaisten seksuaalisten käyttäytymisten luokitteluun ’normaaleiksi’ tai ’epänormaaleiksi’. Esimerkiksi naisen seksuaalisuus—halu kokea seksuaalista nautintoa—oli jotain poikkeavaa, jopa sairaus. Tätä kutsuttiin ’naisten hysteriaksi’ ja se vaati sopivaa hoitoa.
Mekaaniset vibraattorit suunniteltiin tuottamaan genitaalihierontaa, joka aikaansaisi ’paroksismin’ ja helpottaisi hetkellisesti 'hysterian' oireita; toisin sanoen, lääkärit auttoivat seksuaalisesti turhautuneita naisia saamaan orgasmeja.
Vasta 1900-luvun alussa tieteellinen yhteisö Amerikassa ja Euroopassa alkoi epäillä, että naisilla on luonnollinen seksuaalinen halu ja tarve nautintoon. Naisia oli aina pidetty vain 'kunniallisimpina' tyydyttämään miesten halut.
Tytöt kasvatettiin uskomaan, että avioliitossa naisilla on velvollisuus tyydyttää miehensä seksuaalisesti ja synnyttää heille lapsia. Naisten seksuaalisia haluja valvottiin tiukasti, eikä seksin ulkopuolella avioliittoa hyväksytty; sitä pidettiin syntinä.
Sigmund Freudin (1856–1939), ‘nykyaikaisen psykologian isän’, ansiosta tämä uskomus kumottiin. Potilaita tarkkailemalla Freud totesi, että sekä naiset että miehet ovat seksuaalisia olentoja ja seksuaalisuus alkaa kehittyä hyvin varhaisessa iässä.
Toisin kuin eläimillä, ihmisen seksuaalisuus on eroottista—paljon enemmän kuin pelkkä lisääntymisvietti. Tiedostamme ja kehitämme ne käyttäytymisen muodot, jotka tuottavat meille seksuaalista nautintoa ja stimuloivat sekä fyysisiä että henkisiä erogeenisiä alueita.
Psykologian kehittyessä syntyi myös sen alahaara, seksologia—ihmisen seksuaalikäyttäytymisen tutkimus. Uutta tietoa kertyy yhä, se kumoaa vanhoja harhakäsityksiä ja tarjoaa yhä selkeämpiä vastauksia kysymyksiin, jotka auttavat ymmärtämään omaa seksuaalisuutta.
On hyvä muistaa, että eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa on edelleen hyvin erilaiset asenteet seksuaalisuuteen—osa avoimia ja liberaaleja, toiset rajoittavia, ja jotkut tabut pysyvät lähes joka paikassa. Asuitpa missä ja kenen kanssa tahansa, oman seksuaalisuuden ymmärtäminen on tärkeää onnistuneiden ja pitkäkestoisten ihmissuhteiden kannalta.
Terve seksi tarkoittaa fyysistä terveyttä ja erityisesti suojaa sukupuolitaudeilta, mutta se tarkoittaa myös myönteisiä ja kunnioittavia asenteita omaa ja muiden seksuaalisuutta kohtaan sekä pyrkimystä turvallisiin, miellyttäviin seksisuhteisiin ilman syrjintää tai väkivaltaa.
Seksuaalisuus liittyy myös moniin hyvinvointihyötyihin, jotka ulottuvat paljon makuuhuonetta pidemmälle. Terve seksielämä:
Ihmisen seksuaalisuus on monimutkaista ja hyvin erilaista eri ihmisillä, ja sama henkilö voi ilmaista seksuaalisuuttaan monin eri tavoin. Kaikki ihmiset eivät vaikuta meille yhtä seksuaalisesti houkuttelevilta—vaikka nautit jonkun seurasta tai pidät häntä viehättävänä, se ei automaattisesti tarkoita, että haluat olla hänen kanssaan intiimissä suhteessa.
Seksisuhteet muuttuvat myös ajan myötä: polttava fyysinen intohimo voi muuttua lempeäksi kumppanuudeksi, jossa tunneperäinen läheisyys korostuu fyysistä enemmän.
Ihmisen seksuaalikäyttäytyminen ei rajoitu yhdyntään, vaan se voi olla yllättävän monimuotoista. Se voi tapahtua yksin, pareittain (saman- tai eri sukupuolen kanssa) tai ryhmässä, mikä ei välttämättä tarkoita yhdyntää.
Seksifantasiat ovat myös normaali osa seksuaalisuutta—jotkut pyrkivät toteuttamaan niitä myös käytännössä, kun taas toiset eivät koskaan toteuttaisi fantasioitaan oikeasti.
Jotkut ihmiset eivät tunne ollenkaan seksuaalista halua ja ovat tyytyväisiä näin. Niin kauan kuin olet itse tyytyväinen ja sinulla on hyvä olla oman seksuaalisuutesi kanssa, samalla kun kunnioitat muiden tarpeita ja rajoja, seksuaalisuutesi voidaan katsoa terveeksi ja normaaliksi.
’Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa pysyvää romanttisen tai seksuaalisen kiinnostuksen (tai näiden yhdistelmän) mallia ihmisiin, jotka ovat eri sukupuolta [heteroseksuaalisuus], samaa sukupuolta [homoseksuaalisuus] tai kumpaakin sukupuolta tai useampaa sukupuolta [biseksuaalisuus].’ (Wikipedia)
Seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua elämän aikana. Esimerkiksi henkilö voi nuorena olla pääasiassa heteroseksuaalinen, varsinkin jos hän haluaa sopeutua yhteisöön, jossa samaa sukupuolta olevia suhteita ei hyväksytä. Vasta myöhemmin hän saattaa huomata olevansa kiinnostunut vain omasta sukupuolestaan ja uskaltaa ilmaista sen vapaammin.
Jos seksuaalisuus olisi yksinkertainen asia, siihen ei liittyisi niin paljon hämmennystä, jännitteitä ja väärinymmärryksiä.
Jotkut ovat täysin sinut itsensä kanssa eivätkä koskaan kyseenalaista seksuaalisuuttaan, kun taas toiset voivat viettää koko elämänsä omia halujaan ja identiteettiään pohtien.
Ei ole harvinaista, että henkilö tiedostaa seksuaaliset halunsa mutta ei koskaan ilmaise niitä, koska ymmärtää, etteivät ne ole yleisesti hyväksyttyjä. Toisille taas on vaikeaa tai mahdotonta hyväksyä mitään muuta seksuaalisuutta kuin omaansa. Jos tällaiset ihmiset muodostavat yhteiskunnan enemmistön, seksuaalivähemmistöt joutuvat kokemaan syrjintää—niin suoranaista kuin hienovaraistakin, mukaan lukien fyysinen väkivalta ja ulkopuolelle sulkeminen.
Tutkimukset osoittavat, että LGBTI-ihmisillä (lesbot, homot, biseksuaalit, trans- ja intersukupuoliset) on suurempi riski masennukseen, ahdistukseen, päihdeongelmiin, kodittomuuteen, itsetuhoisuuteen ja itsemurha-ajatuksiin verrattuna muuhun väestöön.
Varsinkin nuoret LGBTI-ihmiset, jotka ovat vasta hahmottamassa omaa seksuaalisuuttaan ja kokevat kiusaamista sekä syrjintää koulussa, ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.
Jos lähelläsi joku kokee tällaisia ongelmia, tai jos sinä itse kamppailet oman seksuaalisuutesi kanssa tai kohtaat syrjintää suuntautumisesi vuoksi:
Voit seurata kuukautisiasi WomanLog-sovelluksella. Lataa WomanLog nyt: