Opas naisen kehoon
Visuaalinen vertailu ihmisnaaraan ja ihmiskoiraan kehosta paljastaa monia yhtäläisyyksiä, mutta erot ovat välittömästi havaittavissa. Lisääntymiselimet ovat ilmeisin ero – se on kromosomien fyysinen ilmentymä, jotka määrittävät biologisen sukupuolen.
Naiselle tyypillinen anatomia liittyy seksuaaliseen toimintaan, lisääntymiseen ja hormonitoimintaan, ja siihen kuuluvat ulkoiset sukuelimet – vulva – sekä sisäiset lisääntymiselimet – munasarjat ja kohtu.
Rintoja pidetään 'lisä' lisääntymiseliminä, sillä niiden päätehtävänä on tuottaa maitoa vastasyntyneelle.
Alkumme kohdussa
Miesten ja naisten sukupuolielimet eroavat toisistaan, mutta kaikki sukupuolielimet kehittyvät samasta soluryhmästä. Sikiökehityksen aikana nämä solut erilaistuvat hormonaalisen ympäristön mukaan.
Vauvan biologinen sukupuoli määräytyy sillä hetkellä, kun isän siittiö kohtaa äidin munasolun. Tämän mahdollistavat geenimme ja niitä kuljettavat kromosomit.
Ihmisellä on 23 kromosomiparia, jotka sisältävät kaiken lisääntymiselle tarvitseman geneettisen tiedon – vain yksi pari määrittää sukupuolen: äidin munasolun X-kromosomi ja isän siittiön tuoma X- tai Y-kromosomi.
Sukupuolikromosomit kuljettavat sukupuolten erilaistumisesta vastaavia geenejä. SRY-geeni (Sex-determining Region of the Y chromosome) on erityisen tärkeä, sillä se tuottaa tietyn sukupuolen määräävän proteiinin, joka saa sikiön kehittämään miehen sukupuolirauhaset (kivekset). Jos toimivaa SRY-geeniä ei ole, kehittyvä alkio kasvaa automaattisesti tytöksi.
Heti muodostuttuaan kivekset alkavat erittää testosteronia. Tämän hormonin vaikutuksesta erilaistumattomat kudokset muuttuvat terskaksi. Ilman testosteronia samat kudokset kehittyvät klitorikseksi.
Myös muut lisääntymiselimet kehittyvät samankaltaisesti. Hormonien vaikutuksesta kivespussi, kivekset, lisäkivekset, siemenjohdin, eturauhanen, rakkularauhaset, virtsaputki ja penis kehittyvät miehillä, kun taas munasarjat, munanjohtimet, kohtu, kohdunkaula, emätinkanava, Bartholinin rauhaset, emätin, klitoris ja klitoriksen huppu kehittyvät naisilla. Ne sukupuolielimet, joiden kanssa synnytään, ovat primaarisia sukupuoliominaisuuksia.
Lisää sukupuolista kehitystä tapahtuu vasta myöhemmin, murrosiässä. Taas kerran, seksuaalihormonien vaikutuksesta, keho kypsyy ja sekundaariset sukupuoliominaisuudet ilmaantuvat molemmille sukupuolille.
Naisilla:
- rinnat kasvavat
- karvoitusta kasvaa kainaloihin ja häpyalueelle
- lantio levenee
- häpyhuulten sisemmät huulet eli pienet häpyhuulet voivat kasvaa näkyvämmiksi ja tummua
Miehillä:
- karvoitusta kasvaa kainaloihin, rintaan, vatsaan ja häpyalueelle
- kasvokarvoitus alkaa kasvaa
- kurkunpää eli Aadamin omena suurenee
- ääni madaltuu
Naisten ulkoiset sukuelimet – vulva
Ulkoisiin sukupuolielimiin kuuluvat häpykumpu, suuret häpyhuulet (labia majora), pienet häpyhuulet (labia minora), emätinkanava/-aukko, klitoris ja väliliha (perineum).
Yhdessä niitä kutsutaan vulvaksi (latinan kielen sanasta peite, kuori).
Ulkoisilla sukupuolielimillä on kolme päätehtävää:
- mahdollistaa siittiöiden pääsyn kehoon
- suojata sisäisiä lisääntymiselimiä tulehduksilta
- toimia seksuaalisen nautinnon lähteenä
Häpykumpu (mons pubis, mons veneris) on pyöristynyt, rasvakudoksesta muodostuva alue, joka peittää häpyluun ja joka karvoittuu murrosiässä. Häpykarvoilla on tehtävänsä: ne vähentävät kitkaa seksin aikana ja estävät bakteerien sekä muiden taudinaiheuttajien pääsemistä elimistöön, mutta osa naisista tykkää trimmata, ajaa tai vahata karvoituksen – valinta on sinun.
Kainaloiden ja häpyalueen karvatupet liittyvät apokriinisiin hikirauhasiin; nämä rauhaset erittävät feromoneja, joiden uskotaan vaikuttavan seksuaaliseen vetovoimaan, mutta moni asia on vielä selvittämättä.
Suuret häpyhuulet eli labia majora ovat lihaiset ulommat huulet emättimen aukon molemmin puolin. Ne suojaavat muita ulkoisia sukupuolielimiä ja sisältävät hikirauhasia sekä talirauhasia, jotka tuottavat voitelevia eritteitä. Puberteetin jälkeen ulkopinta on pigmentoitunut ja karvoitettu, kun taas sisäpinta on pehmeä ja vaaleanpunainen.
Pienet häpyhuulet eli labia minora ovat sisemmät huulet isompien häpyhuulten sisällä. Ne ovat sileät ja vaaleanpunaiset, ja niiden koko vaihtelee. Esimerkiksi joillakin naisilla sisemmät huulet ulottuvat ulompien huulten ulkopuolelle, kun toisilla ne voivat olla huomattavasti pienemmät.
Runsas verisuonitus antaa pienille häpyhuulille vaaleanpunaisen värin. Seksuaalisen kiihottumisen aikana ne täyttyvät verellä, turpoavat ja tulevat erittäin herkäksi.
Klitoris
Pienet häpyhuulet yhdistyvät yläosassa ja muodostavat klitoriksen terskaa ympäröivän alueen. Klitoriksen koko vaihtelee henkilöstä toiseen, mutta se on noin herneen kokoinen. Todellisuudessa vain klitoriksen kärki on näkyvissä – se jatkuu syvemmälle kehoon kahden varren muodossa jopa 12–13 senttimetriin asti. Klitoris sisältää runsaasti hermopäätteitä ja reagoi kosketukseen turpoamalla, mikä lisää seksuaalista kiihottumista naisella.
Klitoriksen huppu
Klitoriksen huppu eli esinahka on ihopoimu, joka ympäröi klitoriksen terskan. Se suojaa klitorista hankaukselta.
Suuret häpyhuulet, pienet häpyhuulet ja klitoris koostuvat paisuvaiskudoksesta, joka täyttyy verellä kiihotuksen aikana.
Emättimen eteinen
Pienten häpyhuulten sisäpuolella sijaitsee emättimen eteinen, jossa ovat naisen sisäiset sukupuolielimet:
- Virtsaputken aukko (meatus urethrae). Virtsaputken aukko sijaitsee emättimen aukon yläpuolella; virtsaputki on putki, jonka kautta virtsa poistuu rakosta.
- Emättimen aukko. Emätin on lihaksikas, limakalvolla vuorattu kanava, joka ulottuu vulvasta kohtuun.
Emättimen koko vaihtelee, mutta keskimääräinen pituus on noin 7 senttimetriä. Kiihottumisen aikana emätin laajenee.
Sormen vieminen emättimeen on täysin normaalia ja siellä tuntuvat poimut ja harjanteet – niiden kuuluukin olla epätasaisia. Näitä poimuja kutsutaan rugiksi. Ne muistuttavat haitaripalkeita tai hameen laskoksia ja laajenevat sekä supistuvat erilaisten esineiden, tamponin tai jopa 3,5-kiloisen vauvan mukaan.
Neitsytkalvo
Neitsytkalvo on limakalvopoimu, joka peittää emättimen aukon. Kaikilla naisilla ei ole neitsytkalvoa, ja niillä joilla on, se on yleensä osittainen, eikä sitä välttämättä huomaa lainkaan.
Neitsytkalvo voi rikkoutua lantion alueen vamman, urheilun, gynekologisen tutkimuksen, yhdynnän tai synnytyksen seurauksena. Neitsytkalvon puuttuminen ei tarkoita, että nainen olisi ollut seksuaalisesti aktiivinen.
Bartholinin rauhaset
Nämä rauhaset sijaitsevat emättimen aukon molemmilla puolilla ja erittävät paksua nestettä, joka voitelee emätintä yhdynnän aikana.
Syvemmällä emättimen kanavassa sijaitsee:
Kohdunkaula on noin 2–3 cm paksu, pyöreähkö, kuperan ellipsin muotoinen rakenne emättimen kanavan sisällä. Siitä kohtu alkaa. Keskellä on pieni syvennys, joka yhdistää kohdunkaulan emättimeen. Kohdunkaula muuttuu muodoltaan ja asennoltaan koko naisen elämän aikana, hormonien vaikutuksesta sekä kuukautiskierron ja raskauden aikana.
Syntymän aikana kohdunkaula avautuu jopa 10 cm, jolloin vauva pääsee kohdusta emättimen kautta ulos maailmaan.
Kohtu on lihaksikas pussi, jossa sikiö kasvaa raskauden aikana. Se sijaitsee lantion keskellä.
Kuukautiskierron aikana kohdun limakalvo paksuuntuu ja siihen kertyy verta munasolun irtoamisen varalta, jotta mahdollisen raskauden sattuessa sikiöllä olisi ravitseva kasvuympäristö.
Jos raskautta ei tapahdu, kohdun limakalvo irtoaa ja poistuu emättimen kautta. Tätä kutsutaan kuukautisiksi ja se kestää yleensä 5–7 päivää ja toistuu noin 28 päivän välein. Kierron pituus vaihtelee naisesta ja kierrosta toiseen.
Kaksi munanjohtinta lähtevät kohdun yläosasta kumpaankin suuntaan yhdistäen munasarjat kohtuun.
Munasarjat ovat pienet, mantelimuotoiset elimet kohdun molemmin puolin. Ne kiinnittyvät ligamenteilla munanjohtimiin ja kohdun seinämään.
Vastasyntyneen naisen munasarjassa on noin miljoona munasolua (oosyyttiä). Murrosiän alkaessa munasolut alkavat kypsyä, tavallisesti yksi kerrallaan (joskus useampi) ja vapautuvat munasarjasta munanjohtimeen, jossa ne jatkavat matkaa kohduun mahdollista hedelmöittymistä varten. Tätä kutsutaan ovulaatioksi. Vain noin 500 munaa ovuloituu naisen elämän aikana; loput häviävät pois.
Munasarjat tuottavat myös hormoneja – estrogeenia ja progesteronia. Nämä ovat ratkaisevassa roolissa lisääntymisjärjestelmän ja kuukautiskierron säätelyssä.
Tavallisesti hedelmöittynyt munasolu kulkeutuu munanjohtimen kautta kohtuun ja kiinnittyy kohdun seinämään kehittyäkseen. Jos hedelmöittynyt muna kiinnittyy munanjohtimeen, puhutaan kohdunulkoisesta raskaudesta.
Väliliha
Alue emättimen aukon ja peräaukon välissä on väliliha eli perineum.
Rinnat
Syntymän jälkeen naisen rinnat tuottavat maitoa vauvalle.
- Nänni. Nänni on koholla oleva osa rinnan pinnalla, jossa maitotiehyiden päät sijaitsevat. Nännissä on paljon hermopäätteitä, joten se voi olla herkkä seksuaaliselle stimulaatiolle. Nänni ei aina ole ulkoneva; joillakin naisilla se on litteä tai sisäänpäin kääntynyt.
- Nännipiha. Nännipiha on pigmentoitunut pyöreä alue nännin ympärillä, ja sen koko vaihtelee. Siinä on pieniä Montgomeryn rauhasia, jotka erittävät voitelua nännin kuivuuden ehkäisemiseksi, etenkin imetyksen aikana.
- Rinta. Rinta koostuu rasvasta, lihaksesta ja ligamenteista sekä monimutkaisesta verisuoni- ja rauhasverkostosta. Naisilla nämä rakenteet ovat erikoistuneet maidontuotantoon.
Rinnat koostuvat pääasiassa rasvasta; rasvakudoksen määrä (yhdistelmä kehon massaa ja geenejä) määrittää rinnan koon. Rinnan koko ei kuitenkaan vaikuta siihen, kuinka paljon maitoa nainen pystyy tuottamaan.
Rintakudos on herkkä hormonitasojen vaihtelulle, ja useimmilla naisilla rintakudos muuttuu iän myötä.
Kussakin rinnassa on osioita eli lohkoja, jotka haarautuvat nännistä ulospäin. Jokaisessa lohkossa on pieniä, onttoja rakenteita, alveoleja, joissa maito tuotetaan. Alveolit yhdistyvät pieniin ohuihin kanaviin, tiehyihin. Imetyksen aikana nämä tiehyet kuljettavat maidon alveoleista nännipihan alueelle, jossa ne yhdistyvät suuremmiksi tiehyiksi ja päätyvät nänniin. Kun vauva imee nänniä, se lisää prolaktiinin määrää veressä, mikä puolestaan stimuloi maidontuotantoa alveoleissa.
Rinnat eivät ole pelkästään koristeellisia – ne ovat myös käytännöllisiä – ja suorastaan ihmeellisiä!
Huomio! Jokaisen naisen tulisi tarkkailla rintojaan säännöllisesti jotta mahdolliset muutokset havaitaan ajoissa, esimerkiksi syövän varhaisina oireina. Lääkäri tai gynekologi voi opastaa oikeaan rintojen omatarkkailuun, jotta siitä tulee osa terveysrutiinejasi!
Voit seurata kuukautisiasi ja seksielämääsi WomanLogin avulla. Lataa WomanLog nyt:
