Kaikilla on oma kehon tuoksunsa, ja yksilöllinen haju on täysin luonnollinen osa ihmiskehossa elämistä. Voimakas hienhaju voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa. Äkilliset muutokset kehon hajussa voivat myös viitata terveysongelmiin – tai joskus kyse voi olla vain hormonitasojen vaihtelusta.
Nykyaikana saatamme olla ylikriittisiä kaikista kehon hajuista, vaikka ne ovat tärkeitä henkilökohtaisen hygienian ja terveyden mittareita. Kehon luonnollisen hajun odottamaton muutos voi johtua monesta syystä – ruokavalion muuttamisesta stressiin tai lääkitykseen.
Hienhajuun eli BO:hon suhtautuminen voi olla kiusallista, erityisesti silloin, kun muut huomauttavat siitä. Suurin osa oppii kehonhajusta murrosiässä, mutta oppimiskäyrät vaihtelevat – kuten myös hienhajun taustalla olevat syyt.
BO:hun liittyy useita väärinkäsityksiä. Ensinnäkin siitä, mistä se todella tulee.
Yhdistämme usein BO:n eli hienhajun suoraan hikoiluun, mutta se ei ole aivan oikein. Hiki on kirkasta, suolaista nestettä, jota tuottavat ihossa olevat hikirauhaset. Hikellä itsellään ei ole tunnistettavaa hajua.
Kehossa on kahta erilaista hikirauhasta, ja siksi hiki on hieman erilaista riippuen siitä, mistä rauhasesta se tulee. Ekkriiniset rauhaset ovat yleisimmät, niitä löytyy lähes kaikkialta kehosta ja ne avautuvat suoraan ihon pinnalle. Näiden rauhasten tehtävä on jäähdyttää kehoa hikoilemalla, eli niiden pääasiallinen funktio on lämmönsäätely.
Apokriiniset rauhaset taas ovat kytköksissä karvatuppeihin tietyillä kehon alueilla ja tuottavat maitomaisempaa nestettä tunnetilojen seurauksena – kuten stressin, jännityksen, seksuaalisen kiihottumisen tai muiden voimakkaiden tunteiden aikana. Nestettä ei ihminen itsessään vielä juuri haista, mutta se sisältää enemmän aineita kuin ekkriinisten rauhasten tuottama hiki: vettä, lipidejä ja hormoneja.
Nämä hikirauhaset aktivoituvat vasta murrosiässä ja niitä löytyy erityisesti kainaloista, nännipihoista, korvakäytävistä sekä sukupuolielinten alueelta. Apokriiniset rauhaset osallistuvat myös rintamaidon tuotantoon.
Hikirauhasia ei löydy huulten reunoilta, ulkoisesta korvakäytävästä, terskasta, klitoriksesta, pienistä häpyhuulista eikä kynsien alta. Muualla kehossa hikirauhasia on tuottamaan hikeä – niiden määrä vaihtelee geneettisistä syistä.
Ominainen hienhaju syntyy vasta, kun tuore hiki kohtaa ihon pinnalla olevat bakteerit. Bakteerit alkavat hajottaa hien proteiineja ja muita ainesosia, ja hajotustuotteet tuottavat ihmisnenään tunnistettavan hajun. Voimakas ja mukavan pistävä hienhaju on yleensä peräisin apokriinisten hikirauhasien eritteistä.
Bakteerit viihtyvät parhaiten lämpimissä ja kosteissa paikoissa, joten ne lisääntyvät ja toimivat aktiivisimmin kehon poimuissa.
Samalla tavalla suun bakteerit – hampaissa ja kielessä – aiheuttavat pahanhajuisen hengityksen. Tämä ei kuitenkaan yleensä vaikuta sosiaaliseen elämään yhtä merkittävästi kuin suuveden mainokset antavat ymmärtää, kunhan peset hampaat säännöllisesti.
Erilaiset hajut voivat myös johtua tulehduksista kehossa. Ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, jos huomaat selviä muutoksia hikoilussa tai hienhajussa.
Kehomme on luonnostaan täynnä bakteereja ja tuottaa jatkuvasti hikeä. Hienhajun voimakkuus ja tuoksu määräytyvät pitkälti genetiikan sekä sisäisten terveysprosessien perusteella.
Näin ei ole. Vaikka apokriiniset hikirauhaset ovat yhteydessä kainaloiden ja esimerkiksi genitaalialueen karvatuppiin — alueita, jotka usein ajellaan — näkyvän karvoituksen määrä ei määritä hienhajua.
Karvojen ajelu on puhtaasti esteettinen ratkaisu — jos peset alueen säännöllisesti miedolla saippualla ja vedellä, bakteereja ei synny niin paljon, että niistä seuraisi ikävää hienhajua, oli karvoitusta tai ei.
Samoin kuukautiset eivät ole syy huoleen hienhajun suhteen. Noudata normaalia hygieniaasi, pese genitaalialue lämpimällä vedellä ja miedolla saippualla, käytä hengittäviä vaatteita ja sopivia kuukautistuotteita. Hajun muuttuminen kuuluu asiaan, mutta se ei tarkoita huonoa hienhajua – vain erilaista, jota muut eivät huomaa. Joillakin hajut voivat muuttua myös ovulaation aikana, mutta sekään ei ole vaaran merkki.
Stressaantuneena keho tuottaa enemmän lipidejä sisältävää nestettä, sillä apokriiniset rauhaset aktivoituvat voimakkaimmin. Tutkimusten mukaan adrenaliinin piikki esimerkiksi laskuvarjohyppyä tehdessä muuttaa hien hajua erityisen selvästi. Samoin arjen stressi – työpalaverit, kiire – voi lisätä hienhajua, koska sekä hiki että siihen liittyvät tuntemukset lisääntyvät.
Jos elämäntyylisi aiheuttaa toistuvaa ylikuumentumista ilman mahdollisuutta vaihtaa vaatteita tai peseytyä, hienhaju voi olla ongelma pohdittavaksi.
Kehon kemiallisesta näkökulmasta ruoka vaikuttaa suoraan hien koostumukseen, ja siten mahdolliseen hienhajuun. Keho heijastelee ruokavalion muutoksia hienhajussa, erityisesti, jos ruokavalio muuttuu äkisti tai olet esimerkiksi rajoittavalla dieetillä.
Pitkäaikaisesti epäterveelliset ruokailutottumukset kuten runsas limujen juonti tai yleinen ravintoaineiden puute voivat niin ikään aiheuttaa epämiellyttävää hienhajua.
Jotkut terveellisetkin ruuat – erityisesti rikkiä sisältävät kuten sipuli, punainen liha, parsakaali ja kaali – voivat voimistaa hienhajua.
Kiinnitä huomiota seuraavien nauttimiseen ja oman kehosi reaktioon, jos hienhaju voimistuu:
Hyperhidroosi on tila, jossa esiintyy liiallista hikoilua etenkin kämmenissä, kainaloissa ja jalkapohjissa – alueilla, joilla hikirauhasia on eniten. Yleensä hyperhidroosi on toisen sairauden, kuten kilpirauhasen liikatoiminnan tai diabeteksen, seurausta. Liikahikoilu on myös tavallista vaihdevuosien aikana.
Kuten edellä todettiin, hien määrä ei kuitenkaan ole suoraan yhteydessä hienhajuun. Voimakas haju ilmestyy vain, jos hygienia ei ole kunnossa – muuten hikoilu ei aiheuta hajuhaittoja.
Sairaudet, jotka voivat vaikuttaa hienhajuun – ihon tai hengityksen – ovat esimerkiksi:
Jotkin lääkkeet, kuten penisilliini, voivat myös muuttaa kehonhajua.
Hienhajun muutokset eivät ole yleensä ensimmäinen merkki terveysongelmasta, mutta jos huomaat niitä, selvitä syy varmuuden vuoksi.
Hienhaju voi olla herkkä aihe, etenkin kun on kyse intiimihygieniasta. Häpeään ei kuitenkaan ole syytä ja yleensä ei tarvita liioiteltuja hajua poistavia tuotteita – edes kuukautisten aikana.
Muutamaa poikkeuksellista terveysongelmaa lukuun ottamatta hyvällä hygienialla ja terveellisellä ruokavaliolla pärjää yleensä pitkälle.
Neutraalin hienhajun perushygienia on:
Jokapäiväinen peseytyminen ei yleensä ole tarpeen, ja se voi jopa pahentaa hienhajua häiritsemällä ihon luonnollista pH-tasapainoa. Kokeile peseytymisen harventamista esimerkiksi loman aikana, vaikka joka toinen tai kolmas päivä – katso, miltä iho tuntuu. Jos tiedät kärsiväsi voimakkaasta hienhajusta, voi päivittäinen suihku olla tarpeen.
Deodorantti kuuluu monen päivittäiseen hygieniaan, ja siitä on hyötyä etenkin kiireisessä arjessa. Valitse tuoksuton tuote, jotta iho ei ärsyynny tarpeettomasti.
Deodorantti peittää hajut ja vähentää hajua aiheuttavia bakteereita iholla. Antiperspirantti puolestaan tukkii hikirauhaset ja ehkäisee hikoilua. Jos olet perusterve, voit käyttää kumpaa tahansa, mutta antiperspirantille on hyvä pitää käyttökatkoja aika ajoin.
Deodorantti ja antiperspirantit on tarkoitettu kainaloihin, mutta antiperspiranttia voi käyttää myös muissa runsaasti hikoilevissa kohdissa, kuten jalkapohjissa ja kämmenissä.
Luonnollisia keinoja voimakkaan hienhajun hillintään ovat esimerkiksi:
Näitä sekä muita luonnontuotteita voi käyttää kainaloihin, kunhan ne eivät ärsytä ihoa. Hyviä vaihtoehtoja ovat myös valmiit luonnon deodorantit – niitä kannattaa kokeilla rauhassa, jotta löytyy itselle sopiva.
Vaikeissa tapauksissa lääkinnälliset ja tarvittaessa kirurgiset vaihtoehdot voivat parantaa tilannetta:
On iso ero luonnollisen hikoilun (liikunnan tai seksin yhteydessä) ja epämiellyttävän hienhajun välillä. Hakeudu avun piiriin, jos ongelma jatkuu, mutta ensisijaisesti panosta hyvään hygieniaan, riittävään nesteytykseen ja tasapainoiseen ruokavalioon. Elämä on liian lyhyt murehdittavaksi luonnollisia kehon toimintoja – kuten hikeä!
Lataa WomanLog nyt: