Ihmisen papilloomavirus (HPV) on maailman yleisin sukupuolitauti: on erittäin todennäköistä, että saat ainakin yhden HPV-tyypin elämäsi aikana. Ennaltaehkäiseviä toimia ovat hyvä hygienia ja turvaseksi, säännöllinen testaaminen sekä rokottautuminen, joista viimeiseen keskitymme tässä artikkelissa.
HPV-rokotteet ovat turvallinen ja tehokas tapa opettaa immuunijärjestelmääsi torjumaan HPV-virusta. Ihanteellista olisi ottaa rokote ennen seksuaalisen kanssakäymisen aloittamista. Rokotteen voi kuitenkin ottaa myöhemminkin elämässä, mutta jo olemassa olevia HPV-tartuntoja vastaan se ei enää tehoa, eikä se ehkäise aiemmin koetun tartunnan aiheuttamia sairauksia, eikä ole yhtä tehokas aikaisemmin koettuja viruskantoja vastaan.
Maailmanlaajuisesti HPV-virukset ovat yleisin seksitauti. Yli 100 papilloomavirusta infektoi ihoa tai genitaalialueen limakalvoja, ja arviolta yli 70 % seksuaalisesti aktiivisista miehistä ja naisista saa HPV-tartunnan jossain elämänsä vaiheessa. Vaikka HPV tarttuu yleisimmin seksin kautta, se voi levitä myös tiiviissä, ei-seksuaalisessa kontaktissa tartunnan saaneen henkilön kanssa.
Markkinoilla on useita HPV-rokotteita, jotka suojaavat valikoiduilta HPV-tyypeiltä. Rokotteet eivät sisällä HPV-viruksen DNA:ta, joten ne eivät voi aiheuttaa tartuntaa. Ne sisältävät viruskaltaisia hiukkasia, jotka opettavat kehon puolustusjärjestelmää tunnistamaan viruksen, kun se kohdataan oikeasti. Nämä rokotteet ovat erittäin immunogeenisiä – siis hyvin tehokkaita.
Suurin osa HPV-tartunnoista on oireettomia. Mahdolliset oireet ovat yleensä lieviä eivätkä liity suoraan tautiin. HPV-infektiot jäävät usein huomaamatta niiden oireettomuuden takia, ja jos oireita ilmenee, ne saatetaan tulkita väärin tai ne voivat parantua itsestään.
Oireelliset HPV-virukset jaotellaan kahteen ryhmään – ihokantaiset virukset tartuttavat useimmiten käsiä, jalkoja, käsivarsia ja rintakehää, ja limakalvokantaiset viihtyvät kosteissa, lämpimissä paikoissa, kuten sukuelinten ja peräaukon alueella sekä suussa ja kurkussa. Näiden virusten aiheuttamat hyvänlaatuiset muutokset ovat esimerkiksi iho- tai kondyloomat, eli pienet, ihonväriset näppylät, joilla voi olla kukkakaalimainen ulkonäkö. Nämä syylät voivat aiheuttaa kutinaa ja epämukavuutta.
Naisilla genitaalisyyliä (kondyloomia) voi kasvaa ulkosynnyttimissä, emättimen seinämässä, välilihan eli emättimen ja peräaukon välissä, peräaukossa ja kohdunkaulassa. Miehillä niitä esiintyy usein terskassa tai peniksen varressa, kivespussissa tai peräaukon alueella. Limakalvosyylät voivat kehittyä myös suuhun tai kurkkuun, jos on ollut suuseksikontakti tartunnan saaneen henkilön kanssa.
Muita HPV:n oireita voivat olla:
Nämä oireet eivät kuitenkaan riitä HPV-diagnoosiin, mutta ovat ehdottomasti syy hakeutua lääkärin vastaanotolle. HPV ja siihen liittyvät komplikaatiot ovat helpommin hoidettavissa, jos ne havaitaan varhaisessa vaiheessa.
Eri yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat merkittävästi terveyteen ja turvallisuuteen. Riski saada HPV-tartunta (ja muita seksitauteja) kasvaa, jos:
Jos haluat suojella itseäsi ja läheisiäsi, pidä tietosi ajan tasalla. Edistä avointa ja rehellistä keskustelua sekä nykyisten että mahdollisten seksikumppanien kanssa ja testauta itsesi säännöllisesti.
Riskialttiilla HPV-tyypeillä (esim. 16 ja 18) on suurempi todennäköisyys kehittyä syöväksi. Ne voivat aiheuttaa kohdunkaulan syöpää sekä paksusuolen, peräaukon, emättimen, ulkosynnyttimien, siittimen ja nielun syöpiä.
Useimmiten terve immuunijärjestelmä pystyy päihittämään HPV-viruksen. Jos infektio pitkittyy eikä saa hoitoa, on vaarana esiasteiden tai syövän kehittyminen. Koska syöpien synty on hidas prosessi (noin 15–20 vuotta), myös oireet kehittyvät pitkän ajan kuluessa. Siksi säännölliset HPV-testit ja papa-kokeet ovat erityisen tärkeitä, jos epäilee altistuneensa riskityypin HPV:lle.
HPV-rokotteet otettiin käyttöön vuonna 2006 ja ovat nykyään rutiinitoimenpide joissakin maissa. Kaikki nykyiset HPV-rokotteet ehkäisevät tehokkaasti HPV-tyyppien 16 ja 18 aiheuttamia infektioita (jotka aiheuttavat suuren osan HPV-peräisistä syövistä, mm. 70 % kohdunkaulasyövistä). Osa suojaa myös tyypeiltä 6 ja 11 (nämä aiheuttavat yli 90 % genitaalisyylistä).
Rokote suojaa parhaiten ennaltaehkäisevästi. On suositeltavaa saada rokote ennen mahdollista HPV-altistumista, erityisesti ennen seksuaalisen kanssakäymisen aloittamista. Rokote voidaan antaa 9 vuodesta alkaen, mutta annosmääräsuositus riippuu iästä. 15. ikävuoteen saakka annetaan yleensä 2 annosta, 6–12 kuukauden välein. 15 ikävuodesta alkaen annostus on yleensä 3 kertaa ja annosväli riippuu rokotteesta.
Alle 27-vuotiaiden ei-rokotettujen suositellaan ottavan HPV-rokote. Tämän iän jälkeen tarve arvioidaan yksilöllisesti, mutta myöhemmin ottaminen on kuitenkin parempi kuin ei koskaan.
Eri rokotemerkit suojaavat eri HPV-kantoja vastaan ja niiden suojavaikutuksen kesto vaihtelee. Esimerkiksi Gardasil suojaa yli 10 vuotta, Gardasil 9 vähintään 6 vuotta ja Cervarix vähintään 9 vuotta.
HPV-rokotteiden haittavaikutukset ovat harvinaisia ja yleensä lieviä, ja muistuttavat muidenkin rokotteiden reaktioita. Useimmiten oireet johtuvat pistoksesta (tai mahdollisesta jännityksestä/kivusta siihen liittyen) eivätkä rokotteen sisällöstä. Tavallisimmat haittavaikutukset ovat:
Joissain tapauksissa rokotetta ei tule antaa. Vakavien haittojen ehkäisemiseksi HPV-rokotteen ottamista ei suositella henkilöille, jotka:
HPV-rokote annetaan lihaksensisäisenä pistoksena yläkäsivarteen. Pistämiseen kuluu vain muutama sekunti, vaikkakin lääkärikäynti voi kestää pidempään.
HPV-rokotteet eivät sisällä viruksen DNA:ta, vaan viruskaltaisia hiukkasia (muodostuneet HPV:n pintarakenteista), jotka muistuttavat niitä HPV-tyyppejä, joilta pyritään suojaamaan. Tämä opettaa elimistön immuunijärjestelmän tunnistamaan ja torjumaan viruksen jo ennen varsinaista kohtaamista, ja voi tarjota jonkin verran ristisuojaa muillekin HPV-kannoille.
Rokotteiden ainesosat voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
Gardasil sisältää HPV-tyyppien 6, 11, 16 ja 18 proteiineja, amorfista alumiinihydroksifosfaattisulfaattia, hiivaproteiinia, natriumkloridia, L-histidiiniä, polysorbaatti 80:aa, natriumboraattia ja vettä.
Gardasil 9 sisältää HPV-tyyppien 6, 11, 16, 18, 31, 33, 45, 52 ja 58 proteiineja, amorfista alumiinihydroksifosfaattisulfaattia, hiivaproteiinia, natriumkloridia, L-histidiiniä, polysorbaatti 80:aa, natriumboraattia ja vettä.
Cervarix sisältää HPV-16 L1 -proteiinin ja HPV-18 L1 -proteiinin, sekä 3-O- desacyl-4'- monofosforyyli lipid A:ta (MPL), alumiinihydroksidia, natriumkloridia, natriumfosfaatti-monobasaattia ja vettä.
Koska HPV-rokotteet ovat melko uusi keksintö, niiden pitkäaikaisvaikutuksia tutkitaan yhä – varsinkin koska syövät kehittyvät hitaasti. Siksi on tärkeää käydä lääkärissä ja gynekologilla säännöllisissä terveystarkastuksissa, myös HPV-testissä ja Papa-kokeessa, vaikka olisit jo saanut HPV-rokotteen.
Paras asia, jonka voimme tehdä, on jatkaa itsemme ja uuden sukupolven kouluttamista turvallisesta seksistä – sekä fyysisesti että henkisesti. Näistä asioista puhuminen, terveydellisten ongelmien stigman hälventäminen, lisää sekä tietoisuutta että hoitoon hakeutumista.
Voit seurata kuukautisiasi WomanLog-sovelluksella. Lataa WomanLog nyt: