Hypotyreoosi on yleinen kilpirauhasen sairaus, joka vaikuttaa miljooniin ihmisiin maailmanlaajuisesti. Oireet kuten vaikeus laihtua, hiustenlähtö, samea iho, aivosumu ja monet muut voivat tehdä arjesta raskasta. Kuitenkin on olemassa keinoja hallita sairautta ja parantaa elämänlaatua. Tässä artikkelissa opit lisää hypotyreoosista, sen syistä ja oireista.
Kilpirauhanen on pieni rauhanen keskellä kaulaa, ja sillä on tärkeä rooli kehon toiminnassa. Tämä umpirauhanen tuottaa hormoneja, jotka säätelevät aineenvaihduntaa, kehon lämpötilaa ja kasvua. Kilpirauhanen on myös yksi herkimmistä rauhasista, johon vaikuttavat ympäristötekijät, lääkitys, ravitsemuspuutokset ja hormonaaliset vaihtelut. Vahingoittunut kilpirauhanen voi johtaa hypotyreoosiin, yleiseen kilpirauhassairauteen, joka vaikuttaa moniin kehon järjestelmiin.
Kun puhutaan hypotyreoosista, on tärkeää ymmärtää ensin kilpirauhanen ja sen tehtävät.
Kilpirauhanen on perhosen muotoinen umpirauhanen kaulan etuosassa. Se kiertyy henkitorven (trakean) ympärille ja sijaitsee suurin piirtein samalla kohtaa, johon rusetti asetetaan. Rauhasessa on kaksi lohkoa ("perhosen siivet"), jotka yhdistyvät kapeaan kudoskaistaleeseen nimeltä isthmus.
Aivolisäke (hypofyysi) aivojen pohjassa ohjaa kilpirauhasen toimintaa tuottamalla tyreotropiinia (TSH). Normaalisti kilpirauhanen tuottaa kilpirauhashormoneja – trijodityroniinia (T3) ja tyroksiinia (T4). Kilpirauhashormonit, yhdessä estrogeenin, progesteronin, testosteronin, kortisolin ja muiden hormonien kanssa, säätelevät lukuisia kehon prosesseja. Kehon lämpötila, paino ja aineenvaihdunta, kasvu ja kehitys, sydämen syke, kuukautiskierto ja monet muut prosessit ovat kilpirauhasen säätelemiä.
Usein esimerkiksi kehon omien solujen hyökkäys kilpirauhasta vastaan tai muiden hormonien häiriöt T3:n ja T4:n tuotannossa voivat aiheuttaa kilpirauhasen toimintahäiriöitä, jolloin syntyy hypotyreoosi.
Hypotyreoosi eli kilpirauhasen vajaatoiminta on hormonitoimintahäiriö, jossa kilpirauhanen ei tuota riittävästi kilpirauhashormoneja. Arviolta noin 5 % väestöstä kärsii jostakin hypotyreoosin muodosta. Tautia on neljää tyyppiä, mutta kaikki eivät aiheuta merkittäviä oireita. Moni ei tunnista vajaatoimintaa eikä hakeudu hoitoon ajoissa.
Koska kilpirauhanen vaikuttaa suoraan kehon energiankäyttöön, tärkeimmät oireet liittyvät energiavajeeseen ja painonnousuun – elimistö ei kykene muuntamaan energiaa kunnolla. Hypotyreoosia ei voida parantaa pysyvästi, mutta sitä voi hallita oikeilla elämäntapamuutoksilla ja hormonikorvaushoidolla.
Primaari hypotyreoosi on sairauden yleisin muoto (99 % tapauksista). Useimmiten sen aiheuttaa autoimmuunisairaus nimeltä Hashimoton tauti. Hashimoton tauti syntyy, kun immuunijärjestelmä hyökkää kilpirauhaskudosta vastaan ja tuhoaa asteittain sen hormonituotannon.
Tyypillisiä Hashimoton taudin merkkejä:
Hashimoton tauti kehittyy hiljalleen vuosien varrella, joten moni hakee apua vasta oireiden pahentuessa. Jos tautia ei hoideta, se voi johtaa täydelliseen kilpirauhasen toimintavajaukseen.
Sekundaarinen eli sentraalinen hypotyreoosi johtuu aivolisäkkeen toimintahäiriöstä. Tämä voi alkaa usein äkillisesti esimerkiksi aivolisäkkeen kasvaimista, sädehoidosta, pään alueen vammoista, leikkauksesta tai tulehduksesta. Tavallisia merkkejä ovat matala tai normaali TSH-taso ja matala T4.
Tässä hypotyreoosin muodossa vajaatoiminta on synnynnäistä tai kehittyy pian syntymän jälkeen. Se koskee noin 1/2 000–4 000 vastasyntynyttä. Syynä voi olla kilpirauhasen puuttuminen tai alikehittyminen, geneettiset mutaatiot, kilpirauhashormonin tuotantohäiriöt tai jodinpuute. Lapsi tarvitsee heti lääkityksen ja säännöllistä seurantaa.
Subkliininen hypotyreoosi on lievin muoto. Siinä TSH-tasot ovat hieman koholla mutta T4 normaali. Monilla ei ole oireita, mutta tila voi edetä varsinaiseksi hypotyreoosiksi.
Hypotyreoosi on monimutkainen sairaus, joka voi kehittyä missä tahansa elämänvaiheessa. Lukuisten tekijöiden yhteisvaikutus rasittaa kilpirauhasta, joten jopa terveetkin voivat joskus sairastua.
Sairaudet kuten Hashimoton tyreoidiitti, tyypin 1 diabetes, nivelreuma, lupus ja keliakia lisäävät kilpirauhasongelmien riskiä. Näissä sairauksissa elimistö hyökkää terveitä kilpirauhassoluja vastaan, ja kilpirauhanen lakkaa tuottamasta tarpeeksi hormoneja. Autoimmuunisairauksiin liittyy usein perinnöllinen alttius.
Kilpirauhanen on herkkä erilaisille hoidoille, erityisesti syöpähoidoille. Kaulaan ja rintakehään kohdistuva sädehoito voi vaurioittaa kilpirauhaskudosta.
Toinen hypotyreoosin syy on kilpirauhasen osittainen tai täydellinen poisto (kilpirauhasleikkaus). Yleensä leikkaus tehdään vamman, kasvaimen tai muun sairauden vuoksi. Raskauteen liittyvät syyt, kuten synnytyksen jälkeinen tyreoidiitti tai hormonimuutokset, voivat myös vaurioittaa rauhasta.
Jotkut lääkkeet häiritsevät kehon omaa hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa, mikä voi vaikuttaa kilpirauhaseen. Tavallisimpia ovat litium (psykiatrinen lääke), amiodaroni (sydänlääke), eräät syöpälääkkeet kuten interferoni alfa, sekä osa masennuslääkkeistä.
Päivittäinen ravinto vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan. Vakava jodinpuute tai liiallinen jodin saanti voi aiheuttaa kilpirauhasongelmia. Seleeni-, D-vitamiini- ja vaikeat B12-vitamiinin puutokset johtavat usein hypotyreoosiin.
Ympäristötekijät, kuten hormoneja häiritsevät aineet, voivat heikentää kilpirauhasen toimintaa. Altistuminen säteilylle, raskasmetalleille, teollisuuskemikaaleille ja tietyille torjunta-aineille voi lisätä riskiä.
Myös perimä vaikuttaa hypotyreoosiriskiin. Perinnölliset kilpirauhassairaudet, autoimmuunisairauksien sukuhistoria ja tietyt geneettiset muutokset kasvattavat vajaatoiminnan todennäköisyyttä.
Naiset ja yli 60-vuotiaat ovat alttiimpia hypotyreoosille. Naisten hormonien voimakkaat vaihtelut hedelmällisessä iässä ja vaihdevuosissa lisäävät riskiä. Toinen syy on naisten aktiivisempi immuunijärjestelmä, mikä voi altistaa Hashimoton taudille. Lisäksi autoimmuunisairauksia sairastavat, Downin oireyhtymää ja Turnerin syndroomaa sairastavat ovat kohonnut riskissä.
Hypotyreoosi voi vaikuttaa lukuisiin kehon prosesseihin. Kaikki eivät kuitenkaan saa oireita, ja osa voi sekoittaa niitä esimerkiksi stressiin tai ikääntymiseen. On tärkeää tarkistaa säännöllisesti hormonitasot, jotta sairaus löydetään ajoissa.
Hypotyreoosin tavallisimmat merkit:
Hypotyreoosi vaikuttaa myös aineenvaihduntaan ja ruoansulatukseen. Oireina voi olla ummetusta, hidastunutta ruoansulatusta, turvotusta, ruoanhakuttomuutta ja vaikeutta laihduttaa. Monilla myös syke hidastuu, kolesteroli ja verenpaine kohoavat sekä verenkierto heikkenee.
Ei, hypotyreoosia ei voi parantaa kokonaan, mutta se on hyvin hallittavissa ja useimmat voivat elää täysin normaalia elämää diagnoosin jälkeen.
Hypotyreoosia hoidetaan lääkkeillä ja elämäntapamuutoksilla. Lääkäri määrää usein kilpirauhashormonikorvaushoitoa synteettisellä levotyroksiinilla. Koska hypotyreoosia esiintyy paljon maailmanlaajuisesti, levotyroksiini (LT4) on yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä. Hoidon aikana tulee käydä verikokeissa 6–12 kuukauden välein, seurata oireita ja arvioida lääkitystä säännöllisesti.
Pelkkä lääkitys ei kuitenkaan auta, jos elämäntavat eivät tue hoitoa. Paras tulos saadaan ruokavaliolla, liikunnalla ja stressinhallinnalla.
Hypotyreoosiystävällinen ruokavalio sisältää jodipitoisia ruokia kuten merilevää ja kalaa, seleeniä (pähkinät, naudanliha, kananmunat), sinkkiä (liha, merenelävät, palkokasvit) ja rautaa (vähärasvainen liha, pinaatti). Suositeltavaa on välttää prosessoituja ja sokerisia elintarvikkeita sekä suuria määriä soijaa ja ristikukkaiskasveja, sillä ne voivat vaikeuttaa jodin imeytymistä.
Säännöllinen liikunta on yhtä tärkeää kuin ruokavalio ja lääkitys. Hypotyreoosi kehittyy, kun kilpirauhanen ei pysty säätelemään energiatasapainoa; tällöin kalorit varastoituvat helpommin rasvana. Liikkuminen auttaa kehoa käyttämään ravinnosta saatua energiaa tehokkaammin ja nopeuttaa aineenvaihduntaa.
Aloita maltillisesti ja nosta tehoa vähitellen. Moni hypotyreoosia sairastava kokee lempeän harjoittelun, kuten kävelyn, uinnin, joogan tai rauhallisen lihaskunnon, paremmaksi kuin rankat treenit. Lihasmassa on tärkeää, koska lihas käyttää energiaa ja edistää aineenvaihduntaa.
Kilpirauhanen toimii yhteistyössä lisämunuaisten kanssa, jotka tuottavat adrenaliinia ja stressihormoneja. Liiallinen stressihormonien määrä veressä hidastaa aineenvaihduntaa ja voi pahentaa kilpirauhasen oireita. Hypotyreoosia sairastavat huomaavat usein olevansa vielä väsyneempiä ja painon nousevan stressijaksojen aikana.
Etsi stressin hallintaan tekniikoita, kuten meditaatio, syvähengitys, jooga ja säännölliset univaikutukset. Pitkäaikaista stressiä voi helpottaa esimerkiksi terapia, tukiryhmät ja sosiaalinen vuorovaikutus.
Kilpirauhanen on herkkä ympäristön myrkyille eli hormonaalisille haitta-aineille. Suurin osa niistä piiloutuu arkeen – ruokaan, veteen, vaatteisiin ja keittiövälineisiin. Voit esimerkiksi asentaa vesi- ja ilmanpuhdistimet, valita luomutuotteita, korvata muoviset välineet puulla, metallilla tai lasilla ja suosia luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita.
Kuulla, että sairautta ei voi parantaa, voi olla vaikea hyväksyä. Välillä olo voi tuntua taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Älä kuitenkaan lannistu. Hypotyreoosi on monimutkainen sairaus, mutta moni elää täysin terveenä ja onnellisena sen kanssa. Tärkeintä on löytää itselleen sopiva lääkitys, ruokavalio ja liikuntarutiini.
Lataa WomanLog nyt: