Naiset ja ADHD: Yleisempi kuin luulimmekaan!
Viivyttely, unohtelu, ärtyneisyys ja ahdistus kuuluvat normaaliin elämään. ADHD:ta sairastaville nämä ovat kuitenkin arkipäivän tavallisimpia haasteita. Heille on lähes mahdotonta “ottaa itseään niskasta kiinni” tai “lakata olemasta laiska”. Jopa yksinkertaisimmat tehtävät vaativat liiallista ponnistelua, mikä voi olla vaikea ymmärtää, jos itsellä ei ole ADHD:ta. Erityisesti naisilla ADHD:n diagnosointi ja hoito on usein hankalaa.
Tarkkaavaisuushäiriö/ylivilkkaushäiriö (ADHD) on stigmatisaation ja vaikenemisen kohteena, vaikka yli 9 % Yhdysvaltojen 3–17-vuotiaista lapsista on saanut diagnoosin. ADHD yhdistetään yhä usein kovaäänisiin, levottomiin ja huolimattomiin pikkupoikiin, vaikka tiedämme nykyään, että tämä ei pidä paikkaansa. Viime vuosina tiedeyhteisö on alkanut yksimielisesti myöntää, että tytöillä ja naisilla ADHD on yhtä yleistä kuin miehillä, vaikka diagnoosi tehdään naisten kohdalla yli puolet harvemmin.
ADHD eli tarkkaavuushäiriö/ylivilkkaushäiriö on krooninen, aivojen toimintaan vaikuttava psyykkinen tila. Sitä pidettiin pitkään lapsuuden neurokehityksellisenä häiriönä, josta kärsivät yliaktiiviset lapset – yleensä pojat – kasvavat ulos. Uusien tutkimusten mukaan lapsuusiän ADHD-oireet voivat lievittyä ajan myötä, mutta oireet voivat jatkua aikuisuuteen asti molemmilla sukupuolilla – ne vain ilmenevät eri tavoin.
ADHD vai ADD
Häiriön nimessä on kaksi osaa—tarkkaavuusvajaus ja ylivilkkaus; aiemmin nämä luokiteltiin eri kategorioihin. Termi tarkkaavuushäiriö (ADD) on vanhentunut, ja sillä viitataan nykyään siihen, mitä nyt kutsutaan ADHD:n tarkkaamaton tyyppi -muodoksi.
Nykyisessä lääketieteessä ADHD luokitellaan kolmeen tyyppiin:
- Ylivilkas/impulsiivinen
- Tarkkaamaton
- Sekamuotoinen
ADHD:ta sairastavalla on yleensä oireita molemmista ääripäistä, mutta usein joko ylivilkas tai tarkkaamaton tyyppi hallitsee kognition tasolla.
Ylivilkas tyyppi ilmenee jatkuvana toimintatarpeena ja fyysisenä liikehdintänä. Tämän tyypin henkilö on usein impulsiivinen, keskeyttää keskusteluja, “viimeistelee” muiden lauseita tai puhuu enemmän kuin muut ehtivät prosessoida. He kaipaavat liikkumista voidakseen hyvin, sormet naputtavat ja paikallaan pysyminen on vaikeaa. Tämä on se ADHD-tyyppi, jonka useimmat mieltävät pojille ja miehille tyypilliseksi.
Tarkkaamaton tyyppi puolestaan aiheuttaa keskittymisvaikeuksia, mutta oireet näkyvät vaikeutena muistaa keskusteluissa sanottuja asioita tai annettuja ohjeita. Henkilö voi vaikuttaa “poissaolevalta” ja unohtelee helposti, sekä hukkaa tavaroita. Ajanhallinta ja rutiinit ovat haastavia – niin arjen askareissa kuin tärkeissä tehtävissäkin. Tämä tyyppi on yleisempi naisilla ja tytöillä.
Lopputulokset ovat hyvin samankaltaisia molemmilla ADHD-tyypeillä. Keskittyminen, keskustelujen ylläpito, rutiineihin sitoutuminen ja tiettyjen tehtävien suorittaminen vaatii enemmän ponnistelua kuin muiden mielestä olisi kohtuullista.
Hyperaktiivisen ja tarkkaamattoman tyypin rajanveto auttaa ulkoisen käyttäytymisen luokittelussa ja mahdollisesti hoidossa, mutta taustalla olevat kognitiiviset prosessit ovat usein hyvin samankaltaiset.
Tapamme ilmentää ajatuksiamme ja tunteitamme liittyy persoonallisuuteen, kasvatukseen ja kulttuurisiin normeihin. Tämä koskee kaikkia, myös ADHD:ta sairastavia.
Joku ilmaisee ärtymystä ja suuttumusta näkyvästi, kun taas hiljainen ja varautunut henkilö voi olla sisältä yhtä vihainen. Samoin puheliaisuus ja impulsiivisuus voivat peittää alleen unohtelua ja epävarmuutta.
Miten ADHD ilmenee naisilla?
Yleisimpiä ADHD-oireita naisilla ovat:
- Vaikeus keskittyä keskusteluihin
- Vaikeuksia keskittyä ja saattaa tehtäviä loppuun
- Ajanhallinnan ja rutiinien haastavuus
- Kyllästyy helposti
- Häiriintyy helposti
- Kokee olonsa ylikuormittuneeksi
- Unohtelu
- Impulsiivisuus, joka voi johtaa ylilyönteihin ja harkitsemattomiin päätöksiin
- Sotkuiset asuin- ja työtilat
- Jatkuva ahdistus
- Hyperkeskittyminen kiinnostaviin aiheisiin
- Yliajattelu
- Päätöksenteon vaikeus
- Pakonomaiset askareet
- Ylihuolellisuu s taipumus, joka voi johtaa uupumukseen
Mistä ADHD johtuu?
ADHD:n tarkkaa syytä ei vielä tunneta, mutta tutkimus jatkuu. Hyvin dokumentoituna riskitekijänä tunnetaan geneettinen alttius.
Jos vanhemmalla on ADHD:n oireita, on hyvin todennäköistä, että lapsellakin voi olla jonkinasteinen ADHD. Lisäksi geneettiset vihjeet voivat avata silmiä molempiin suuntiin – moni aikuinen, erityisesti nainen, tunnistaa omat oireensa vasta havaittuaan ADHD:n lapsellaan.
Jos perimä altistaa ADHD:lle, erilaiset laukaisijat voivat voimistaa oireita, esimerkiksi:
- Ennenaikainen syntymä
- Muut sairaudet, kuten epilepsia
- Trauma ja aivovammat
- Krooninen stressi
- Ylistimulaatio
- Rutiinien puute
- Huonot ruokailutottumukset
- Epäasianmukainen lääkitys ja stimulantit
- Hormonaaliset vaihtelut, esimerkiksi vaihdevuosien aikana
ADHD:ta sairastavilla huonot elintavat voivat johtaa jatkuvaan kierteeseen. Epäsiisti koti, epäterveellinen ruoka ja aikatauluista jälkeen jääminen voivat pahentaa oireita, ja ADHD tekee positiivisten muutosten toteuttamisesta hyvin haastavaa.
Tämä ei ole laiskuutta. ADHD:n aivoissa on rakenteellisia eroja, mikä tarkoittaa, että heidän on pakko toimia oman lähtötasonsa mukaan – joka poikkeaa neurotyypillisistä ihmisistä.
ADHD-aivot
ADHD on laajasti määritelty sairaus. Ilmaantumisessa on paljon yksilöllistä vaihtelua, mutta tunnistettu myös yhdistäviä piirteitä.
Neurologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että joillakin aivoalueilla kehitys on ADHD:ssa nopeampaa tai hitaampaa kuin neurotyypillisillä ihmisillä, ja yhteydet aivoalueiden välillä voivat poiketa normaalista.
ADHD-aivoissa tärkeistä viestinviejähormoneista eli välittäjäaineista, vastuussa mm. “tyypillisestä” aivotoiminnasta, on usein epätasapainoa. Viestit eivät siirry aivojen eri osien välillä tehokkaasti.
ADHD-aivoissa epätasapainoisimmat välittäjäaineet ovat dopamiini ja noradrenaliini. Molemmat liittyvät suoraan muun muassa mielialaan ja motivaatioon. Välittäjäaineiden määrän ja hyödyntämisen mukaan henkilö voi olla joko ylivilkas ja -keskittynyt tai täysin vailla motivaatiota. Molemmat ääripäät ovat ADHD:lle tyypillisiä. Lisäksi ajan kokeminen on monilla ADHD-henkilöillä poikkeavaa.
Miksi ADHD:n diagnosointi on niin vaikeaa?
Vaikka on selvää, että ADHD-aivot toimivat toisin kuin neurotyypilliset, emme vielä osaa täysin selittää miksi.
Diagnoosi perustuu yhä lähes 40 vuotta vanhoihin ohjeistuksiin. Seulontalista on laadittu valkoisten poikien pohjalta, samankaltaisista sosiaalisista taustoista. Kriteerejä päivitetään tieteellisen ymmärryksen karttuessa, mutta muutos tapahtuu liian hitaasti.
Monet ADHD:n pääoireet näyttävät olevan tavallista ihmiskäytöstä – unohtelua, motivaation puutetta, viivyttelyä – joten harva saa lähetteen jatkotutkimuksiin. Usein ADHD:tä sairastavat leimataan laiskoiksi tai epäluotettaviksi, ja he kohtaavat paljon stigmaa koulussa ja työelämässä.
Vuosikymmenten ajan uskottiin, että ADHD on poikien sairaus – ajatus vaikuttaa yhä. Yhdysvalloissa 13 % pojista ja vain 6 % tytöistä saa ADHD-diagnoosin. Nyt tiedetään, että lähes yhtä moni tyttö ja nainen kärsii ADHD:sta kuin pojat ja miehet, mutta naisten oireisiin ei kiinnitetä huomiota. Syitä tähän on useita.
Naisilla ADHD näkyy useammin tarkkaamattomana tyyppinä. ADHD-tytöt unelmoivat, vaikeudet ilmenevät muistissa ja aikatauluissa – mutta he eivät “pompi seinille” poikien tapaan. Haasteet ovat vähemmän näkyviä myös siksi, että käytös ei aiheuta aikuisille ongelmia – tästä huolimatta vaikeudet ovat todellisia.
Naisia ohjataan jo varhaislapsuudesta hillitsemään negatiivisten tunteiden näkyvää ilmaisua. Sen sijaan että he käyttäytyisivät ulospäin, he sisäistävät ongelmansa. Tytöt opetetaan olemaan keskeyttämättä ja heitä kielletään häiritsemästä, joten he oppivat hyvin piilottamaan kokemuksensa.
Maskaaminen tarkoittaa käyttäytymistä, jolla sopeutetaan omaa olemista toisten tarpeisiin ja odotuksiin. Naisia kannustetaan vahvasti mukautumaan ympäristöönsä ja he tekevät sen usein niin hyvin, ettei kukaan huomaa heidän kohtaavan vaikeuksia, vaikka taustalla olisi ADHD.
Naiset ovat myös kaksoissiteessä: vaikka he puhuisivatkin oireistaan, he saavat edelleen harvemmin lähetteen jatkotutkimuksiin.
Valitettavasti tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja unohtelu katsotaan usein virheellisesti naisille “luonteenomaisiksi”. Näin hankalat oireet liitetään usein esimerkiksi PMS-oireisiin, vaikka taustalla voisi olla diagnosoitavissa oleva ja hoidettavissa oleva sairaus.
Mielialan vaihtelut ja aivosumu ovat yleisiä ja voivat liittyä hormoneihin, mutta voivat myös viestiä todellisista häiriöistä, joita ei pitäisi jättää huomiotta.
Naisten kielteiset tunteet, kuten viha ja turhautuminen, kuitataan usein vähemmän vakavina kuin miesten vastaavat reaktiot.
ADHD:hen liittyy naisilla ja tytöillä usein ahdistusta ja masennusta sekä muita liitännäissairauksia, kuten syömis- ja unihäiriöitä.
Miten elää ADHD:n kanssa?
Vaikka ADHD-aivot poikkeavat neurotyypillisistä, tiedämme jo, ettei “normaalia” ihmistyyppiä ole olemassa. Täydellisyyteen pyrkimisen sijaan voimme opetella hyväksymään ja arvostamaan erilaisuutta. Jos epäilet ADHD:tä itselläsi, hakeudu arvioon terveydenhuollon ammattilaiselle.
Oireiden hallintaan on monia keinoja:
Yksinkertaista ja rakennna rutiinit. Jos arkiset askareet vievät liikaa voimia, yksinkertaista ja automatisoi, missä voit. Tee rutiinit esimerkiksi kaupassakäynteihin ja laskujen maksuun – harkitse säännöllisiä ruokatilauksia. Säilytä päivittäin tarvittavat tavarat helposti tavoitettavissa ja palauta ne samaan paikkaan. Suosi vähän huoltoa vaativia vaatteita ja kodintekstiilejä, kasveja ja peruselintarvikkeita. Harkitse kodin laitteita, kuten hitaasti kypsyttävää pataa tai robotti-imuria askareiden helpottajana.
Rajoita häiriötekijät niin töissä kuin kotona. Laita pois päältä tarpeettomat laiteilmoitukset, poistu ylikuormittavista sähköpostilistoista, käytä työskentelyssä valkoista kohinaa tai erityisiä ADHD-ääniraitoja.
Liiku. Liikunta auttaa stressin hallinnassa ja rauhattomuuden lievittämisessä arjessa. Kaksikymmentä–kolmekymmentä minuuttia riittää usein stimuloimaan dopamiinituotantoa, jonka avulla saa usean tunnin tehokkuuden. Jotkut oppivat tunnistamaan, milloin kävely tai muu liikunta auttaa dopamiinin virtaamiseen.
Muodosta hyvät ruokailu- ja elämäntavat, jotka vähentävät ADHD:n vaikutuksia. Monet ADHD-ihmiset hyötyvät vähähiilihydraattisesta, vähäsokerisesta ruokavaliosta ja voivat myös sietää huonosti gluteenia ja/tai maidon kaseiiniproteiinia.
Käytä päiväkirjaa tai kalenteria tehtävien seuraamiseen ja aseta ne tärkeysjärjestykseen. Tämä auttaa varmistamaan tärkeimpien asioiden hoitumisen. Joskus dopamiinibuustin voi saada tekemällä pari kevyttä tehtävää ensin – listoilta yliviivaamalla vapautuu energiaa vaikeampiin aiheisiin. Varo kuitenkin, ettet jää “puuhastelun” loukkuun.
Pilko tehtävät pieniin osiin ja keskity yhteen kerrallaan. Aseta tavoitteeksi esimerkiksi viikkaa pyykkiä 10 minuutin ajan. Käytä ajastinta. Pysähdy hetkeen, arvosta aikaansaamaasi – et ehkä saanut kaikkea valmiiksi, mutta olet pidemmällä kuin ennen aloittamista. Saatat huomata jaksavasi toisenkin kymmenminuuttisen tai vaihtaa aihetta. Kokeile esimerkiksi pomodoro-tekniikkaa.
Kunnioita rajoituksiasi ja vaali hyvinvointiasi. Hyväksy, että kaikki kokevat takaiskuja, mutta takaiskut eivät määrittele sinua. Yksilö- tai ryhmäterapia voi auttaa tunnistamaan käyttäytymismalleja ja antaa työkaluja ja perspektiiviä. Joskus jo hengitysharjoitus antaa hetken pysähtyä ja huomata, mitä tarvitset – venytystä, juomista, tietoa, joka auttaa jatkamaan.
Lääkehoito voi usein helpottaa ADHD-oireita. Moni kokee elämän sujuvan paljon paremmin oikean lääkityksen avulla. Sekä stimulantteja että ei-stimulantteja voidaan määrätä keskittymisen ja motivaation tukemiseksi. Myös masennuslääkkeitä voidaan käyttää masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Elämä muuttuu jatkuvasti. ADHD:n oireet voivat muuttua ajan myötä ja rutiineja voi muokata tarpeen mukaan.
Vaikka ADHD on elinikäinen tila, siihen voi sopeutua ja jopa menestyä, kun tekee älykkäitä muutoksia ympäristöönsä – erityisesti, jos diagnoosi on selvä ja tukiverkosto kunnossa. Moni menestyvä yrittäjä kertoo omaavansa ADHD:n: jatkuva muutoksen kaipuu ja rutiinien välttely voi olla voimakas moottori innovaatioon.
Valitettavasti ADHD ei ole “supervoima”. Se on haastava tila, joka estää monia järjestämästä elämäänsä, vaikka ulospäin näyttäisi, että kaikki on hyvin.
Hyvä uutinen on, että ADHD:n tunnistaminen ja avun saaminen yleistyvät. Ensimmäinen askel on myöntää, että ansaitset apua – joka päivä.
Voit seurata kuukautiskiertoasi WomanLogilla. Lataa WomanLog nyt:
