Karvoitus
Ihmisen keho on luonnostaan kauttaaltaan karvainen, mutta silti olemme kautta historian nähneet paljon vaivaa poistaaksemme kehonkarvat. Vastoin yleisiä uskomuksia kehonkarvojen poistamiselle ei ole muuta syytä kuin ulkonäkö. Siksi voit itse päättää, jätätkö karvat paikoilleen vai poistatko ne.
Naiset ja miehet ajavat karvojaan, mutta naisiin kohdistuu suurempi sosiaalinen paine tehdä niin. Ajatus siitä, että naisilla tulisi olla sileä, karvaton iho, nousi muodiksi länsimaisessa kulttuurissa 1900-luvun vaihteessa ja tätä on meille markkinoitu siitä lähtien.
Ihmisen kehossa on kahdenlaista karvaa—pään karvat tunnetaan nimellä terminaalikarva eli androgeeninen karvoitus, kun taas pehmeämpi, lyhyempi ja yleensä hienompi karva muualla kehossa on velluskarvaa. Murrosiän aikana androgeenihormonien lisääntynyt tuotanto muuttaa velluskarvan häpyalueella ja kainaloissa terminaaliksi karvaksi. Terminaalikarva ja velluskarva eroavat toisistaan usein myös väriltään.
Miehet ovat tyypillisesti karvaisempia kuin naiset johtuen suuremmasta androgeenien määrästä—nämä steroidihormonit lisäävät karvan kasvua ja paksuutta—mutta tässä on yksilöllisiä eroja.
Sosiaalinen stigma kehonkarvoihin liittyen saa meidät uskomaan, että näkyvät tai hoitamattomat karvat kertovat huonommasta hygieniasta kuin sileä iho. On totta, että kainalo- ja häpykarvat voivat pidättää molekyylejä ja aiheuttaa voimakkaampaa hajua ajan myötä, mutta näin ei käy välittömästi ja säännöllisesti peseytymällä karvojen olemassaolo tai puuttuminen ei vaikuta puhtauteen. Päinvastoin. Samoin kuin silmäripsemme, kehonkarvat toimivat luonnollisena suojamuurina saasteita ja bakteereja vastaan. Tietyn alueen karvat ovat mukautuneet suojaamaan juuri kyseistä kehon osaa.
Karvojen ajelun historiaa
Karvojen ajelu ei ole vain nykyajan ilmiö. Siitä on merkkejä jo vuodelta 30 000 eaa. Mutta miksi? Miksi karvoja haluttiin ajaa jo silloin ja miksi haluamme nytkin?
Eri kulttuurien historiaa tarkastelemalla huomataan, että ulkonäkö yhdistää henkilön tiettyyn ryhmään tai luokkaan. Hiusten tai parran pituudella osoitetaan kuulumista ja asemaa. Egyptiläisten faaraoiden parrat symboloivat jumalallista asemaa—ja olivat usein täysin keinotekoisia. Parta toimi symbolina eikä sen tarvinnut olla aito. Jotkut naisetkin faaraoina käyttivät partaa. Todellisuudessa sen alla hallitsija oli ajeltu sileäksi. Sileäksi ajeltu iho vaati vaivaa ja aikaa, mistä tuli ylellisyyden merkki.
Muinainen Kreikka puolestaan piti täyttä partaa viisautena ja miehekkyytenä. Parta oli ylpeyden aihe, ja sitä lyhennettiin vain surun tai suuren tunnekriisin yhteydessä. Toisen leikkaama parta oli suuri häpeä. Soturien myötä partadensa suosio kuitenkin laski, koska taistelussa partaa kiskaisemalla saattoi joutua alistettavaksi.
Naiset ovat kokeneet monia karvojen ajelutrendejä ajan kauneuskäsitysten mukaisesti. Kleopatran aikana karvat poistettiin sokeripohjaisella tahnalla, kuten nykyisin sokeroinnissa. Elisabetin aikakaudella naiset ajoivat kulmakarvansa saadakseen otsansa näyttämään pidemmältä!
Moderni karvojen ajelun aikakausi alkoi 1900-luvun alussa. Karvattomuudesta tuli naisellisuuden ja haluttavuuden symboli kolmen teollisuuden toimialan ansiosta: naisten muoti, miesten parranajo sekä naistenlehdet. Hihattomien ja lyhythelmaisten vaatteiden yleistyessä sileä iho nousi ihanteeksi. Käsityksemme kehonkarvoista on pitkälti mainonnan muovaama.
Mukavuus on yksi asia, mutta häpeä on sosiaalinen ilmiö—voimme hävetä vain, jos muut suoraan tai epäsuorasti häpäisevät meitä. Nykyisin naisille kyllä kerrotaan, että voimme itse valita ajammeko karvat vai emme, mutta on pitkä matka siihen, että kehonkarvojen jättäminen olisi yleisesti hyväksyttyä.
Karvattomuuden viattomuus
Miksi sileäihoinen nainen koetaan viehättävämmäksi? Johtuuko tämä markkinoinnin vahvistamasta normista, vai onko syy syvemmällä?
Karvaisuus nähdään sivistymättömänä—jopa eläimellisenä. Tämä on miehille sallittua, muttei naisille. Tärkeä taustatekijä on naiseuden näkeminen aikuisuutena. Naisilla on luonnostaan karvaiset kainalot—paitsi lapsina. Kehonkarvojen ilmestyminen on luonnollinen osa murrosikää. Siitä huolimatta aikuinen nainen kehollaan karvoineen näyttäytyy oudolta. Kulttuurissamme on syntynyt vastenmielisyys aikuisen naisen luonnollisiin kehonkarvoihin. Sileän ihon suosiminen rohkaisee naisia säilyttämään lapsenomaisia piirteitä keinotekoisesti.
Jos karvaisuus on eläimellistä, karvattomuus on viatonta ja lapsellista. Tällainen ajattelumalli on vaarallinen: nainen ei näyttäydy itsenäisenä aikuisena, joka päättää omasta kehostaan. Karvattomuuden pakkomielle mahdollistaa myös tyttöjen seksuaalisen esineellistämisen, koska on fyysisesti vain vähän eroa sheivatun aikuisen naisen ja tytön välillä. Tämä ylläpitää tarinaa, jossa nainen nähdään naiivina, avuttomana ja helpommin johdateltavana—kuten lapsi. Samalla siitä seuraa, että tyttöä syyllistetään hänen seksuaalisuudestaan samalla tavoin kuin aikuista naista.
Pornossa karvattomat naiset on nostettu oletusarvoksi. Koska porno on yksi nuorten helpoiten tavoitettavista alastomuuden lähteistä, se luo odotuksia, jotka eivät vastaa todellisuutta. Naisen objektivointi ja seksualisointi ei ole biologista, vaan kulttuurillisesti opittua. Jos porno esittää naiset tietyllä tavalla, uskomme sen olevan totta ja pyrimme tuohon epärealistiseen malliin. Nuoret kasvavat uskoen, että ollakseen haluttava, naisen on oltava karvaton.
Monet naiset ovat ymmärtäneet karvattomuuden liittyvän naisten esineellistämiseen ja ovat halunneet pitää karvansa protestina. Tämä tosin voi johtaa muiden karvansa ajavien naisten syyllistämiseen, mikä on uusi sortamisen muoto. Tavoitteena ei ole, että kaikkien naisten tulee lopettaa karvojen ajo, vaan että voimme aidosti itse valita.
Karvanpoistomenetelmiä
Jos haluat poistaa kehonkarvasi, siihen on monia tapoja. Tässä yleisimmät:
Parhaiten onnistut aloittamalla puhtaalla ja mieluiten kuoritulla iholla.
Ajeleminen eli karvojen leikkaaminen parranajoterällä, mieluiten neliteräisellä tai useammalla, on tehokas tapa poistaa suurin osa karvoista. Ironista kyllä, miesten terät usein toimivat paremmin kuin naisten. Käytä parranajovaahtoa, -geeliä, hoitoainetta tai jopa oliiviöljyä, jotta karvat pehmenevät ja leikkaaminen on helpompaa sekä iho ei kuivu. Sähköparranajokone on toinen vaihtoehto. On tärkeää pitää terät puhtaana ja vaihtaa ne riittävän usein. Ajelun jälkeen karvat kasvavat takaisin nopeasti—muutamassa päivässä.
Vahaus tarkoittaa sitä, että iholle levitetään lämmitettyä vahaa ja revitään se pois yhdessä karvojen kanssa. Vaha pehmentää karvatupet, joten karvan saa pois juurineen suuremmissa osissa. Brazilialainen vahaus on laajempi häpyalueen vahaus. Se on nopea, mutta kivulias tapa, ja erityisesti kotona tehtynä vahaus ei aina toimi esimerkiksi kainaloissa. Koska karva vedetään pois juurineen, kestää kauemmin ennen kuin karvat kasvavat takaisin, joten useamman viikon sileä iho on mahdollinen. Toimiakseen tehokkaasti karvan tulee olla noin ⅔ cm pitkä. Sokerointi noudattaa samaa tekniikkaa, mutta vahaa korvaa lämmitetty sokeri.
Depilaatio tarkoittaa kemiallisten voiteiden käyttöä, jotka liuottavat karvat ja jotka on helppo pyyhkiä pois. Depilaatio voi herkällä iholla aiheuttaa allergisia reaktioita ja kuten vahauksessa, karva kasvaa hitaasti takaisin. Depilaatio on kivuton, mutta vaatii aikaa—noin 15 minuuttia voiteen vaikuttaessa.
Laserkarvanpoisto. Ammattilaisten laserhoidot kohdistuvat karvatuppeihin ja muutaman käsittelyn jälkeen voivat poistaa suurimman osan kehonkarvoista jopa vuodeksi. Se on turvallinen ja suosittu, mutta kallis menetelmä.
Pienemmissä kohdissa ja hienommille karvoille nyppiminen ja lankaus ovat hyviä vaihtoehtoja. Nyppiminen tarkoittaa yksittäisten karvojen poistamista pinseteillä, yleisimmin kulmakarvoissa. Lankaus poistaa karvoja ristiin asetetuilla langoilla vetämällä. Karvojen muotoilusta ja rajaamisesta käytetään termiä grooming.
Olet ehkä kuullut, että ajellun karvan sanotaan kasvavan takaisin pidempänä, tummempana ja paksumpana. Ajelu voi stimuloida karvankasvua, ja uudet karvat näyttävät muutamana päivänä tummemmilta, mutta ne eivät kasva pidempinä ja paksumpina. Tämä on myytti.
Huomioitavaa:
- Kaikki karvanpoistotoimenpiteet tulee tehdä joko itse itselleen tai ammattilaisen toimesta. Toisen henkilön karvojen ajaminen tai vahauksen tekeminen on hankalaa.
- Käytä omaa partaterääsi. Ajattele sitä kuin hammasharjaa—sitä ei tule jakaa.
- Jätä rintakarvat rauhaan. Rinnat ovat alttiita karvatupentulehduksille. Joskus muutama karva nännin ympärillä houkuttelee nyppimään tai ajamaan, mutta tämä kannattaa jättää tekemättä.
Haluanko olla karvainen?
Karvattomuus on kuulunut kauneusihanteeseen jo yli vuosisadan ja juurtunut naisiin kohdistuviin odotuksiin. Silti yhä useampi nainen päättää antaa karvojensa kasvaa. Jotkut tekevät tämän poliittisena protestina, toiset koska eivät vain halua ajella karvojaan.
Toisaalta karvanpoisto on yleistä ja suhteellisen vaaratonta, joskin riskinä ovat pienet haavat ja sisäänkasvaneet karvat. Karvanpoistoa vastaan ei siis ole paljoa perusteltavaa. Silti naisiin kohdistuva paine olla karvaton vaatii puuttumista. Karvojen ajelun historian ymmärtäminen auttaa suojelemaan tulevia sukupolvia tarpeettomalta paineelta olla karvattomia.
Oma mieltymyksesi on juuri sitä—oma. Kasvatatpa karvasi tai poistat ne, tärkeintä on että päätös on sinun omasi. Yhtä oikeaa tapaa ei ole.
Voit seurata kuukautisiasi WomanLog-sovelluksella. Lataa WomanLog nyt:
