Migreeni—monimutkainen neurologinen sairaus
Jos kysyt joltain, mitä migreeni on, useimmat sanovat sen olevan voimakas päänsärky. Tämä pitää osittain paikkansa, mutta on yksinkertaistus. Tässä artikkelissa käsittelemme migreenin eri vaiheita, oireita ja myyttejä sekä erilaisia selviytymiskeinoja, joilla voidaan lievittää oireita.
Migreenin hallinnassa on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää sairauden eri vaiheet ja osata tunnistaa, mitkä tekijät laukaisevat oman migreenin. Terveydenhuollon ammattilainen voi suositella oireisiisi sopivia lääkkeitä. Jotkin migreenin tyypit ovat yleisempiä kuin toiset, joten niihin on kehitetty enemmän hoitomuotoja.
Migreenikohtauksen viisi vaihetta
Migreenikohtaus voi kestää muutamasta tunnista useisiin päiviin. Oireet voidaan jakaa viiteen vaiheeseen. Kaikki eivät koe kaikkia vaiheita, ja oireet vaihtelevat henkilöittäin.
Migreenikohtauksen vaiheet ilmenevät yleensä seuraavassa järjestyksessä:
- Ennakkovaihe on nimenomaan vaihe, jolloin tunnet aavistuksen tulevasta. Tämä voi kestää jopa kolme päivää ennen varsinaisen päänsäryn alkua, ja näkyy usein väsymyksenä, ruokahimoina, valoherkkyytenä, ärtyisyytenä ja niskan jäykkyytenä.
- Auravaihe voi kestää jopa tunnin ennen päänsäryn alkua, ja ilmenee tyypillisesti näköhäiriöinä kuten pisteinä, viivoina, valoilmiöinä, tähdinä tai tilapäisenä sokeutena. Muita oireita voivat olla toispuoleinen heikkous, huimaus, tunnottomuus ja pistely. Jotkut kokevat auran ilman varsinaista päänsärkyä.
- Päänsärky eli "kohtausvaihe" on migreenin tunnetuin oire—voimakas, jyskyttävä päänsärky. Särky voi olla paikallista tai tuntua koko päässä, ja siihen voi liittyä pahoinvointia, oksentelua sekä valo- tai ääniherkkyyttä.
- Laantumisvaihe on hetki, jolloin kipu alkaa helpottaa. Tämä tapahtuu yleensä vähitellen, mutta voi tuntua myös äkilliseltä "vapautukselta". Joillekin oksentaminen tai itkeminen helpottaa oloa, monet kokevat unen auttavan.
- Toipumisvaihe eli jälkioirevaihe on viimeinen ja joskus kutsutaan "migreeni-krapulaksi". Migreenikohtaus on kuormittava kokemus sekä keholle että mielelle, joten palautumiseen tarvitaan aikaa. Oireet voivat muistuttaa aikaisemman ennakkovaiheen oireita, mutta eivät aina.
Varoitus! Osa migreenin oireista muistuttaa aivohalvauksen oireita. Aivohalvaus on äkillinen, vakava ja mahdollisesti hengenvaarallinen tila, jossa aivojen verenkierto häiriintyy, eikä aivokudos saa riittävästi happea ja ravinteita. Jos saat äkillisen kovan päänsäryn, puheen tuottaminen tai ymmärtäminen vaikeutuu, suupieli roikkuu toiselta puolelta tai kasvojen, käden, jalan tunnottomuus tai heikkous ilmaantuu, varsinkin yhdellä puolen kehoa—soita välittömästi ambulanssi!
Mistä migreeni johtuu?
Suurin osa migreeniä sairastavista on perinnöllisesti alttiita sille. Migreeni voi hypätä sukupolven yli, ja usein taustalla on useamman kuin yhden geenin mutaatio tai vika.
Pelkkä perimä ei kuitenkaan lopullisesti määritä terveyttämme—vaikka olisit perinnöllisesti altis migreenille, voit silti välttyä siltä koko elämäsi.
Migreeni ei ole hormonaalinen sairaus (migreenistä kärsivällä ei useinkaan ole hormonitoiminnan poikkeavuuksia), mutta hormonitasojen vaihtelut vaikuttavat migreeniin. Naiset kokevat elämänsä aikana voimakkaita hormonivaihteluita, mikä selittänee, miksi migreeni on naisilla kolme kertaa yleisempää kuin miehillä:
- migreenin puhkeaminen murrosiässä koskee 10–20 % naisista, joilla on migreeni;
- murrosikä laukaisee migreenin useammin ilman auraa;
- kuukautisten ja migreenikohtausten välillä esiintyy usein yhteyttä;
- raskauden aikana migreenikohtaukset yleensä vähenevät ja saattavat jopa kadota tilapäisesti kokonaan;
- vaikka kohtaukset voivat olla pahempia vaihdevuosien kynnyksellä, ne yleensä vähenevät vaihdevuosien jälkeen.
Osa saa migreenikohtauksia vain kuukautisten yhteydessä. Tätä kutsutaan katameeniseksi migreeniksi tai menstruaalimigreeniksi, ja se liittyy perimenstruaalikaudella tapahtuvaan estradiolin laskuun. Kohtaus voi alkaa 2–3 päivää ennen kuukautisia ja jatkua 3–4 päivää niiden jälkeen. Tämä migreenityyppi on usein sitkeä, voimakas ja melko hoitoresistentti.
Huomio! Hormonaalinen ehkäisy vaikuttaa kehon hormonitasoihin, ja siten voi joko helpottaa tai pahentaa kohtauksia. Jos sinulla on migreeni, vältä mahdolliset komplikaatiot ja keskustele lääkärisi tai gynekologisi kanssa sinulle sopivimmasta ehkäisymenetelmästä.
Kohtauksen laukaisevat tekijät
Migreenipotilaat ovat yleensä herkkiä monille ärsykkeille, jotka saattavat "laukaista" kohtauksen, mutta eivät sinällään aiheuta itse sairautta.
Laukaisijoiden tunnistaminen on haastavaa. Mahdollisia ärsykkeitä on paljon, ja ärsykkeen vaikutus saattaa näkyä vasta jopa kahdeksan tunnin viiveellä. Myös laukaisevat tekijät voivat muuttua elämäntilanteen mukaan.
Aisti- ja ympäristöärsykkeet kuten voimakkaat tai vilkkuvat valot, kovat äänet, äärimmäiset lämpötilat, korkeat paikat, säätilan vaihtelut ja voimakkaat hajut ja maut voivat kaikki laukaista migreenin. Laukaisevat tekijät eivät aina ole äkillisiä—esimerkiksi pitkään tietokoneen ruudun katsominen on yleinen ärsyke.
Nälkä ja puutteellinen ravinto ovat migreenille yleisiä riskitekijöitä. Kokeile välttää epäterveellisiä ruokia ja sellaisia, joissa on tiettyjä lisäaineita—erityisesti natriumglutamaattia, glutamaattia, tyramiinia, nitraatteja ja aspartaamia—jos epäilet ongelmaa ruokien suhteen. Myös kahvin liiallinen käyttö tai käytön äkillinen lopettaminen voivat olla laukaisevia. Myös lieväkin nestehukka voi lisätä riskiä.
Liikunnan puute tai liikunnan ylikorostuminen voivat laukaista migreenikohtauksen, erityisesti jos tilanne on tavanomaisesta poikkeava. Säännöllinen ja oikein mitoitettu liikunta puolestaan helpottaa monenlaista kipua.
Fyysiset tekijät kuten pään vammat, yskään liittyvät sairaudet sekä lihasjännitykset (usein huonosta asennosta johtuvat) voivat laukaista kohtauksia.
Hormonaaliset tekijät, kuten kuukautiset, hormonaalinen ehkäisy ja jopa yhdynnät voivat toimia laukaisijoina.
Unen määrä ja vuorokausirytmin säännöllisyys ovat erittäin merkittäviä. Valvominen, liiallinen nukkuminen ja normaalista poikkeava päiväuni voivat kaikki olla laukaisijoita. Jos epäilet unta laukaisevaksi tekijäksi, löydä sinulle sopiva, terveellinen rytmi ja noudata sitä mahdollisimman tarkkaan.
Stressi ja jännitys liittyvät usein päänsärkyyn, eikä migreeni ole poikkeus. Voit kokea myös ns. viikonloppupäänsäryn, joka laukeaa nimenomaan stressin äkillisestä päättymisestä. Kaikissa tapauksissa elämän stressitasojen vähentäminen on suositeltavaa.
Elämäntapamuutokset voivat myös laukaista kohtauksia, jopa positiiviset, kuten lomamatka. Aikavyöhykkeiden vaihtuminen vaikuttaa uneen ja voi pahentaa tilannetta.
Osa meistä kehittää huomaamattaan haitallisia tapoja. Esimerkiksi särkylääkkeiden liiallinen käyttö voi johtaa krooniseen päänsärkyyn. Jos aiot itsehoitaa, hanki tietoa sekä lyhyt- että pitkäaikaisvaikutuksista luotettavista lähteistä ja pysy suositelluissa annostuksissa.
Ahdistus ja masennus yhdistetään usein migreeniin. Migreenistä kärsivät ovat herkempiä ahdistus- ja masennushäiriöille, jotka voivat puolestaan laukaista uusia kohtauksia. Psykoterapeutin tai psykiatrin apu voi olla hyödyllistä.
Yleisiä harhaluuloja migreenistä
Migreenin syyt ja mekanismit eivät ole vielä täysin selvillä, ja sairauteen liittyy valitettavasti paljon harhaluuloja. Migreenin oireita ollaan helposti yhdistämässä muihin sairauksiin.
Kyse ei ole ruoansulatuselimistön häiriöstä
Pahoinvointi ja oksentelu kuuluvat migreenin diagnostisiin kriteereihin ja ovat tavallisia voimakkaan kivun seuraamuksia. Koska nämä oireet ilmenevät yleensä vain migreenikohtauksen aikana, voidaan päätellä, että kyseessä ei ole ruoansulatuskanavan sairaus.
Kyse ei ole silmäsairaudesta
Auraan liittyvä migreeni aiheuttaa monelle valoilmiöitä, viivoja, väliaikaista sokeutta ja muita näköhäiriöitä. Muiden päänsärkyjen taustalla voi olla näköhäiriöitä, mutta ne ovat yleensä lievempiä eivätkä johdu jyskyttävästä kivusta tai muista migreenin oireista.
Kyse ei ole poskiontelotulehduksesta
Migreeni diagnosoidaan usein virheellisesti poskiontelopäänsäryksi. Nenän tukkoisuus ja kasvojen sekä nenän paine (myös migreenin oireita) kuuluvat poskiontelotulehdukseen, johon kuuluu lisäksi kuumetta, pahanhajuista hengitystä, paksua ja värjäytynyttä limaa sekä joskus hajuaistin muutoksia (vain poskiontelotulehduksessa). Poskiontelovaivoihin tarkoitetut lääkkeet voivat vain pahentaa migreenikohtausta.
Diagnoosi & amp; hoito
Ennen kaikkea tarvitset oikean diagnoosin. Jos sinulla on migreenikohtauksia tai suvussasi esiintyy migreeniä, kivunhallintaan perehtynyt lääkäri (yleensä neurologi) tekee diagnoosin fyysisen ja neurologisen tutkimuksen, oireiden ja sairaushistorian perusteella.
Kipujen muiden mahdollisten syiden poissulkuun käytettäviä tutkimuksia ovat esimerkiksi:
- MRI. Magneettikuvausta käytetään kasvainten, aivoverenkiertohäiriöiden, aivoverenvuodon, tulehdusten ja muiden aivo- tai neurologisten sairauksien toteamiseen.
- CT-kuvaus. Tietokonetomografiaa käytetään kasvainten, tulehdusten, aivovammojen, aivoverenvuotojen ja muiden päänsärkyjen taustalla olevien sairauksien selvittämiseen.
Migreeniin on kehitetty useita erityisesti suunniteltuja lääkkeitä; ne jaetaan kahteen pääryhmään:
- Kipua lievittävät lääkkeet. Niitä otetaan kohtauksen aikana oireiden pysäyttämiseksi tai lievittämiseksi.
- Ennaltaehkäisevät lääkkeet. Näitä käytetään säännöllisesti, usein päivittäin, kohtausten vakavuuden ja esiintyvyyden vähentämiseksi.
Valitun hoidon tulee perustua kohtausten tiheyteen ja voimakkuuteen, mahdolliseen pahoinvointiin ja oksenteluun sekä muihin sairauksiin. Kun tunnistat ja poistat laukaisevat tekijät, teet tarvittavat elämäntapamuutokset ja löydät sinulle sopivat lääkkeet, migreenikohtaukset voivat helpottua ja pahimmillaan jopa estyä kokonaan.
Voit seurata kuukautisiasi WomanLogin avulla. Lataa WomanLog nyt:
