Hikoilu on kehon luonnollinen toiminto—me kaikki hikoilemme iästä, sukupuolesta tai liikunnan määrästä riippumatta. Joskus huomaamme muutoksia siinä, kuinka paljon hikoilemme tai miltä hikeämme tuoksuu. Näille muutoksille on olemassa syitä.
Hikoilu eli perspirointi on kehon oma viilennysmekanismi: kehon lämpötila laskee, kun hikeä ilmestyy iholle ja haihtuu siitä.
Hikoilu on myös yksi tapa, jolla keho puhdistaa itseään kuona-aineista. Kuinka paljon hikoilemme ja miltä hikeämme tuoksuu, voi kertoa meille vihjeitä siitä, mitä kehossamme tapahtuu.
Alamme itse tuntea hikoilun, kun nestettä on haihtunut yli puoli litraa. Tämä korostuu erityisesti kuumuudessa, saunassa tai liikunnan aikana. Liikkuessa lihakset tuottavat runsaasti lämpöä, mikä saa kehon hikoilemaan.
Lämmön lisäksi yleinen syy hikoiluun on stressi. Hikoilemme jännittyneissä tilanteissa, ja tietyt kehon osat hikoilevat silloin enemmän kuin toiset—kasvot, kämmenet, kaula, kainalot, ranteet ja jalat.
Hikoiluprosessia ohjaavat sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Hikeä erittyy kahdenlaisten rauhasten kautta: ekriiniset ja apokriiniset rauhaset.
Iholle pidemmäksi aikaa jäänyt hiki alkaa haista epämiellyttävältä, koska se joutuu kosketuksiin ihon bakteerien kanssa. Mitä pidempään hiki on iholla, sitä voimakkaampi haju.
Joskus hiki voi tuntua normaalia voimakkaammalta tuoksultaan. Syitä tähän voi olla useita, mutta yleisin niistä on ruokavalio. Mitä voimakkaammin maustettua ruokaa (mausteet, sipuli, valkosipuli, jne.) syömme, sitä voimakkaampi hikin on haju.
Hien kosteuspitoisuus tulee veriplasmasta—värittömästä nesteestä, jossa punaiset ja valkoiset verisolut, suola ja muut aineet ovat liuenneina. Jos syömämme ruoka sisältää vesiliukoisia aromaattisia yhdisteitä, nekin imeytyvät kehon nesteisiin. Suurin osa nesteestä poistuu kehosta munuaisten kautta virtsana, loppu erittyy ihon kautta hikenä.
Joidenkin lähteiden mukaan lihan ja muun eläinproteiinin syöminen lisää hien voimakkuutta. Muita hien hajuun vaikuttavia ruokia ovat kaali, juusto, kahvi, suklaa, sitruuna ja alkoholi. Alkoholi ei ainoastaan muuta hien hajua, vaan myös lisää hien eritystä. Jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa lääkkeen hajuisen hien, joka poistuu, kun kuuri loppuu.
Ruokien ja lääkkeiden lisäksi myös vitamiinit vaikuttavat hien hajun. B-vitamiini koliini voi aiheuttaa kalan hajua hien mukana, ja ylimääräinen B1-vitamiini eli tiamiini voi antaa voimakkaan hajun sekä hielle että virtsalle. Yksi yleisimmistä liiallisen seleeniin käytön sivuvaikutuksista on valkosipulin haju hengityksessä ja hikoilussa; henkilö, jolla on näin korkea seleenipitoisuus, tarvitsee välitöntä hoitoa.
Naiset hikoilevat tavallista enemmän vaihdevuosiensa aikana. Kun keho ei enää tarvitse säädellä ovulaatiota ja kuukautiskiertoa, estrogeeni- ja progesteronitasot laskevat luonnollisesti. Nämä hormonit puolestaan vaikuttavat muihin kehon lämpötilaa sääteleviin hormoneihin. Osa naisista kokee kuumia aaltoja ja runsasta hikoilua tänä aikana. Onneksi nämä oireet häviävät, kun kehon muutoskausi päättyy.
Ylipaino lisää hikoilua. Suurempi massa saa kehon tekemään enemmän töitä, vaikka suorittaisimme yksinkertaisia tehtäviä. Suurempi työmäärä tarkoittaa enemmän lämpöä ja näin myös lisää hikoilua.
Vielä yksi syy rajumpaan hikoiluun voi olla hermoston ylikuormitus. Stressi johtuu monesta tekijästä; jatkuva päivittäinen stressi rasittaa hermostoa. Paras apu hermoston ylikuormitukseen on työkuorman keventäminen, mutta jos se ei ole mahdollista, löydä terveellisiä keinoja purkaa stressiä—liikunta, harrastus, meditaatio tai juttelu ammattilaisen kanssa auttavat näkemään asiat uudesta näkökulmasta.
Jos hikoilusi lisääntyy äkillisesti, esimerkiksi heräät öisin litimärkänä useita kertoja peräkkäin, taustalla saattaa olla terveysongelma, joka vaatii hoitoa.
Nämä sairaudet kehittyvät useimmiten hitaasti. Ole tarkkana kehosi viestien suhteen. Jos et ole varma syistä, hakeudu lääkäriin.
Joskus täysin terveet ihmisetkin voivat kärsiä runsaasta hikoilusta. Tätä kutsutaan nimellä primaarinen paikallinen hyperhidroosi; se koskee noin 1–3 % väestöstä ja alkaa yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa.
Sitä kutsutaan paikalliseksi, koska se kohdistuu tiettyihin kohtiin kehossa, kuten kainaloihin, nivusiin, päähän, kasvoihin, käsiin tai jalkoihin. Oireet ilmaantuvat yleensä molemmilla puolilla kehoa yhtä aikaa.
Primaarisen paikallisen hyperhidroosin syytä ei tunneta tarkasti, mutta se johtunee pienestä häiriöstä hermostossa. On viitteitä, että taipumus voi olla perinnöllistä.
Vaikka vaiva ei ole vaarallinen, se voi tuoda mukanaan häpeää ja sosiaalista eristäytymistä. Tilan hallinnan keinojen löytäminen voi tehdä suuren eron henkiseen hyvinvointiin.
Voit seurata kiertoasi WomanLogin avulla. Lataa WomanLog nyt: