Turvotus eli kudosten turpoaminen on elimistön normaali reaktio tulehdukseen ja vammaan. Turvotus suojaa vaurioitunutta aluetta ja edistää kudosten paranemista. Jos turvotuksen syy on selvä, esimerkiksi nyrjähtänyt nilkka tai hyönteisenpisto, ja muita oireita ei ole, turvotus yleensä poistuu itsestään muutaman päivän kuluessa.
Ovatko nilkkasi turvonneet tai onko kasvosi turvoksissa? Turvotusta voivat aiheuttaa myös lukuisat muut tekijät, kuten auringonpolttama, liiallinen suolan käyttö, pitkäaikainen seisominen sekä raskaus. Se on tunnettu haittavaikutus tietyissä lääkkeissä, kuten kortisonilla. Pitkittynyt tai jatkuva turvotus voi viitata vakavampaan taustasyyhyn.
Turvotus, eli nesteen kertyminen kudoksiin (hydropsia), aiheutuu ylimääräisestä nesteestä kehon kudoksissa — mutta mistä tämä neste oikeastaan tulee?
Neste kiertää kehossamme plasman muodossa verisuonissa punasolujen ja verihiutaleiden ympärillä, siirtyen hiussuonien läpi soluvälitilaan kuljettaen liuenneita kaasuja, ravintoaineita ja elektrolyyttejä solujen väleissä, ja lopulta palaen verenkiertoon imunesteenä eli lymfanesteenä.
Plasma, soluvälitilan neste ja lymfaneste ovat kaikki elimistön ulkopuolisia nesteitä — vettä, jossa on liuenneena sokereita, suoloja, rasvahappoja, aminohappoja, koentsyymejä, hormoneja, välittäjäaineita, valkosoluja sekä aineenvaihdunnan jätteitä. Näiden nesteiden koostumus vaihtelee hieman niiden sijainnin mukaan verenkierrossa.
Sydämen pumppaustoiminta aiheuttaa painetta verenkiertoon. Missä tahansa kohdassa elimistöä, johon syntyy vaurio tai tulehdus, nestettä voi vuotaa ympäröiviin kudoksiin aiheuttaen alueen turpoamisen. Ylimääräistä nestevuotoa voi syntyä myös silloin, kun verenkierron kalvojen läpäisevyyttä lisäävät esimerkiksi tietyt hormonit tai lääkkeet.
Keskeisiä oireita ovat:
Äkilliseen tulehdukseen tai pehmytkudosvammaan liittyvä turvotus voi aiheuttaa myös huimausta, pahoinvointia, sekavuutta, jäykkyyttä ja muita oireita.
Turvotus voi johtua monenlaisista tekijöistä. Osa niistä on lieviä ja ohimeneviä, kun taas toiset voivat olla pitkäaikaisia tai viitata vakavaan sairauteen. Yleisimpiä syitä ovat:
Joissain tapauksissa tietyntyyppinen turvotus voi olla oire vakavasta sairaudesta, kuten munuaisten vajaatoiminnasta, keuhkosairaudesta, maksakirroosista, suonikohjuista, kilpirauhasen sairaudesta, sydämen vajaatoiminnasta tai diabeteksesta.
Yleisin turvotuksen muoto näkyy ihon alla — erityisesti jaloissa ja jaloissa, käsissä tai kasvoissa — kun pienten hiussuonien verkosto on paineen alaisena tai vaurioitunut.
Perifeerinen turvotus, eli alaraajojen tai käsivarsien turvotus, on hyvin yleistä pitkän seisomisen tai istumisen, kireiden vaatteiden, auringonpolttaman tai runsaasti suolaa sisältävien ruokien jälkeen. Myös raskauden aikana sekä kuukautiskierron hormonimuutosten myötä perifeerinen turvotus on tavallista.
Jalkaterien turvotusta kutsutaan pedaaliseksi turvotukseksi ja se on erittäin yleistä raskaana olevilla naisilla sekä yli 65-vuotiailla henkilöillä.
Keuhkoturvotus tarkoittaa nesteen kertymistä keuhkoihin. Tämä on vaarallista, sillä se vaikeuttaa hengitystä. Oireita ovat hengenahdistus, lisääntynyt hengitysvaikeus öisin tai makuuasennossa, vinkuva hengitys, yskä sekä joskus nopea painonnousu. Hakeudu välittömästi ensiapuun, jos keuhkoturvotus alkaa äkillisesti tai jos siihen liittyy hikoilua, haukkomista, veristä ysköstä, sydämentykytystä, ahdistusta tai tukehtumisen tunnetta.
Makulan turvotus on silmän turvotus — tarkemmin ottaen silmän verkkokalvon keskellä olevan makulan, joka vastaa keskeisestä näkökyvystä ja yksityiskohtien havainnoinnista. Nesteen kerääntyminen tänne heikentää näköä ja voi muuttaa värien havaitsemista. Makulan turvotus on joskus diabeteksen komplikaatio.
Aivoperäinen turvotus tarkoittaa nesteen kertymistä aivoihin, mikä lisää kallonsisäistä painetta, heikentää hermotoimintoja ja voi aiheuttaa aivojen puristumisen. Oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, kouristukset, uneliaisuus ja näkö- tai muistihäiriöt. Aivoperäinen turvotus on tavallista aivovammojen yhteydessä, mutta syinä voivat olla myös allergiset reaktiot, korkea ilmanala, kasvaimet tai muut tekijät. Hakeudu aina lääkäriin päävamma- tai sydänkohtauksen yhteydessä.
Lähes mikä tahansa kehon osa voi turvota, myös sisäelinten läheiset alueet, mutta tämä on harvinaisempaa ja vaikeampaa tunnistaa ilman erikoisosaamista ja -laitteita.
Yksinkertainen pitting-testi auttaa arvioimaan nesteen kertymisen määrää kudoksissa. Paina sormella turvonutta aluetta 5–15 sekunnin ajan, päästä irti ja tarkkaile. Jos painauma jää ihoon, kudoksessa on liikaa nestettä. Kuopan syvyys ja se, kuinka nopeasti iho palautuu, kertovat nesteen määrästä.
ASTE KUOPAN SYVYYS PALAUTUMISAIKA
1 2 mm välitön
2 4 mm alle 15 sekuntia
3 6 mm 15–60 sekuntia
4 8 mm 2–3 minuuttia
Turvotuksen tai nesteen kertymisen lievittämiseksi tulee ensin selvittää perimmäinen syy, jotta sopivat hoitotoimenpiteet voidaan aloittaa.
Jos vakavaa taustasairautta ei ole, paranemista voi tukea monin keinoin. Jos syynä on esimerkiksi rasitus kuumassa tai suolapitoisen ruoan syönti, turvotus laskee usein itsestään muutamassa tunnissa tai viimeistään yön aikana.
Mikäli turvotus on sinulle toistuva vaiva, elintapamuutokset tai lääkitys voivat olla tarpeen.
Huolehdi, että ruokavaliosi on monipuolinen ja sisältää runsaasti tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Vähennä suolan (natriumin) ja alkoholin käyttöä ja harkitse tupakoinnin lopettamista, mikäli tupakoit. Kehon neste seuraa suolan liikkeitä. Jos suolaa kertyy liikaa munuaisiin, elimistö varastoi nestettä laimentaakseen pitoisuutta ja poistaakseen sitä kehosta.
Liikunta on tärkeää kehon hyvinvoinnille ja normaalille verenkierrolle. Liiku kevyesti turvotuksen aikana ja jatka tehokkaammin, kun turvotus on laskenut, jotta ehkäiset uusiutumista.
Nosta jalkoja (tai turvonnutta aluetta) istuessasi tai makuulla parantaaksesi nesteen kiertoa. Voit tehdä tämän esimerkiksi asettamalla jalat tyynylle tai pienelle jakkaralle työskennellessäsi, tai lepäämällä jalat ylhäällä seinää vasten.
Hieronta ja akupunktio voivat edistää veren ja imunesteen kiertoa, mutta jos turvotus pahenee tai hieronta sattuu, lopeta heti.
Kompressiosukat tai säärystimet voivat tasaistaa painetta kehossa. Erityisesti pitkäaikaisessa käytössä sukat helpottavat kipua ja turvotusta sekä edistävät verenkiertoa. Säärystimiä käyttävät usein urheilijat ja vuorikiipeilijät vähentämään turvotusta ja ehkäisemään ilmanpaineen muutoksista johtuvia ongelmia. Jos sinulla on taipumusta jalkojen ja nilkkojen turvotukseen, saatavilla on myös erikoisvalmisteisia turvotusjalkineita.
Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet helpottavat turvotusta lisäämällä natriumin erittymistä virtsaan, minkä ansiosta ylimääräinen neste poistuu. Näitä tulisi käyttää vain tilapäisenä ratkaisuna. Diureetteja määrätään yleisimmin sydämen ja maksan vajaatoiminnan aiheuttamaan turvotukseen.
Veren hyytymishäiriöistä johtuva turvotus voidaan hoitaa verenohennuslääkkeillä.
Antihistamiinit lievittävät usein allergian aiheuttamaa turvotusta ja kutinaa.
Turvotus on elimistön normaali fysiologinen reaktio monenlaisiin sairauksiin ja vammoihin. Koska mahdollisia syitä on lukuisia, tehokas hoito perustuu syyn tunnistamiseen. Säännöllinen kohtuullinen liikunta, monipuolinen ruokavalio sekä jalkojen nosto ovat hyviä keinoja arkiturvotuksen, turvonneiden jalkojen ja kasvojen pöhötyksen hoitoon.
Lataa WomanLog jo tänään: